Sanoja elämän sivuilla

Kauppakeskuksen lasten leikkipaikka on aivan tyhjillään tiistai-iltapäivänä, kun vilkaisen sinne kävellessäni sen ohitse. Lapset ovat kouluissa ja päiväkodeissa ja ne harvat aikuiset, jotka tulevat minua vastaan, ovat keskittyneitä omiin ostoksiinsa. Vaisu jouluinen musiikki soi kaiuttimista, mutta se ei herätä tunnetta suuntaan tai toiseen. Kävelen myöhemmin uudestaan leikkipaikan ohi ja huomaan nyt miehen istuvan siellä. Aivan yksinään, selaillen pää painuksissa puhelintaan. Pidin tätä ensin hieman omituisena, mutta sitten ymmärsin miestä. Tyhjä leikkipaikka taisi olla rauhallisin paikka koko kauppakeskuksessa. Paikka, jonne piiloutua joulun kiireeltä ja stressiltä. Musta joulu Kauppakeskus tuntuu olevan viimeinen paikka, missä pääsee joulutunnelmaan. Johtuuko se sitten kauppojen liian kirkkaista valoista vai laimeasta joulumusiikista, muista ihmisistä ja heidän luomastaan kiireen tunnusta. Jokainen kauppa on täynnä jotain, mutta ei tule mieleenkään, mitä ostaisin juuri sille tietyll...

Olen miettinyt, mikseivät runot monestikaan kosketa minua. En muista montaa runoa, joka olisi edes jäänyt myöhemmin mieleeni. En silti koe, että runot olisivat missään nimessä huono tai tylsä asia. Ehkä en vain ymmärrä niitä. Aloita kirjoittaminen runoista Joskus olen kuullut sanottavan, että kirjoitusharrastus kannattaa aloittaa runoista. En enää muista, mistä kuulin tämän, mutta lausahdus taisi perustua ajatukseen, että runojen kirjoittaminen vaatii tiivistämisen taitoa. En tiedä, onko liian runsaasti kirjoittaminen yleinenkin aloittelevien kirjoittajien ongelma, mutta ymmärsin, mitä ajatuksella haetaan takaa. Joskus on sanan kauneutta, että osaa sanoa isoja asioita vain muutamilla sanoilla. Runoja on tyylilajiltaan varmasti monenlaisia, eivätkä ne kaikki ole minulle mitenkään erityisen tuttuja. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, minusta tuntuu, etten aina vain ihan ymmärrä runojen päälle. En tiedä, onko kyse siitä, etten oikein osaa hahmottaa niitä, vai enkö saa kiinni siitä syvästä tun...

Ville-Juhani Sutisen esseessä Koukussa (Suomen kuvalehti, 8.5.2024) Sutinen pohtii Tiktokin ja kirjallisuuden aiheuttamaa koukuttavuutta ja sitä, miksi näihin viihteen eri muotoihin suhtaudutaan niin eri tavalla. Onko koukuttava kirjallisuus sitten huono asia? Olisiko koukuttavuuden aika siirtyä jo syrjään? Koukussa jo 1800-luvulta lähtien Sutisen mukaan koukuttavuutta on käytetty kirjallisuudessa tehokeinona jo 1800-luvulta lähtien. Samat menetelmät ovat hänen mukaansa käytössä myös nykypäivänä sosiaalisen median maailmassa, jossa sivujen sijaan siirrymme kuvista ja erityisesti videoista nopeasti toiseen. Miksi somea ja Tiktokia sitten paheksutaan ja kirjallisuutta ihaillaan, vaikka ne vaikuttaisivat meihin samalla tavalla? Olemmeko koukussa? Ja onko siitä jotain haittaa? ”Samat ihmiset, jotka uppoutuvat kesälomalla tuntikausiksi vetäviin romaaneihin, ovat huolissaan nuorista, jotka selaavat päivät pitkät Tiktokia, vaikka molempien ajanvietteiden takana toimivat samanlaiset riippuvu...

Toinen osa antiikin kirjallisuuden historian luennosta. Ensimmäisessä osassa keskityimme kreikan kirjallisuushistoriaan ja tällä kertaa pureuduimme antiikin roomalaiseen kirjallisuuteen Veli-Matti Rissasen (Turun yliopisto) johdolla luennolla Vergiliuksesta Eino Leinoon – roomalaisen kirjallisuuden synty, kehitys ja jälkivaikutus 22.11.2025. Viimeksi unohdin kysyä tarkemmin Rissasen taustasta, mutta tällä kertaa rohkaistuin siitä kysymään. Hän kertoi opettavansa Turun yliopistossa klassisia kieliä ja tekevänsä parhaillaan toista suomennosta Ciceron kirjeistä, joista kerron myöhemmin lisää. Roomalaisen kirjallisuuden synty, kehitys ja jälkivaikutus Italiassa oli antiikin aikaan useita eri italiankielen sukuisia kieliä, mutta tällä luennolla keskityttiin latinan kieleen ja sen kirjallisuuteen. Antiikin kreikkalainen kirjallisuus oli syntynyt ja kehittynyt ennen latinankielistä, roomalaista, kirjallisuutta, joten roomalaiset ottivat oppia omiin teoksiinsa Kreikasta. Roomalaisen kirjall...