Onko mitään niin synkkää kuin musta joulu?

Kauppakeskuksen lasten leikkipaikka on aivan tyhjillään tiistai-iltapäivänä, kun vilkaisen sinne kävellessäni sen ohitse. Lapset ovat kouluissa ja päiväkodeissa ja ne harvat aikuiset, jotka tulevat minua vastaan, ovat keskittyneitä omiin ostoksiinsa. Vaisu jouluinen musiikki soi kaiuttimista, mutta se ei herätä tunnetta suuntaan tai toiseen. Kävelen myöhemmin uudestaan leikkipaikan ohi ja huomaan nyt miehen istuvan siellä. Aivan yksinään, selaillen pää painuksissa puhelintaan. Pidin tätä ensin hieman omituisena, mutta sitten ymmärsin miestä. Tyhjä leikkipaikka taisi olla rauhallisin paikka koko kauppakeskuksessa. Paikka, jonne piiloutua joulun kiireeltä ja stressiltä.

Musta joulu

Kauppakeskus tuntuu olevan viimeinen paikka, missä pääsee joulutunnelmaan. Johtuuko se sitten kauppojen liian kirkkaista valoista vai laimeasta joulumusiikista, muista ihmisistä ja heidän luomastaan kiireen tunnusta. Jokainen kauppa on täynnä jotain, mutta ei tule mieleenkään, mitä ostaisin juuri sille tietylle henkilölle. Tai yhtään kenellekään. Stressi vaivaa muiden ihmisten lisäksi minuakin.

Näkymä keittiön ikkunasta ei vie ajatuksia jouluun.

En ole koskaan ollut jouluihminen, siis sillä tavalla, että pitäisin joulun ”järjestämisestä”. En omista juurikaan joulukoristeita ja ne harvat, mitä minulta saattaa löytyä, saattavat huvinkin unohtua laatikon syvyyksiin jonnekin kaapin perälle toivomaan, että pääsisivät ehkä sitten seuraavana jouluna esille. Kaiken huippuna on tietenkin ulkona oleva sää ja sen painostava uhkaavuus: näyttää, että olisi tulossa musta joulu.

Lumi, joulukirkko ja suklaakonvehdit

Lumi on minulle erityisen tärkeää. Pidän sen tuomasta valoisuudesta ja kylmyydestä ja jopa pakkasesta. Katselen mielelläni lumihiutaleiden satamista ja jostain syystä herkistyn aina vähän nähdessäni ensilumen satavan. Vaikka asun nyt Varsinais-Suomessa, juureni ovat pohjoisessa. Siellä lunta oli aina riittämiin, ainakin, kun vielä olin lapsi.

Ehkä lumen puute on syy siihen, että joulu ei tunnu tänä vuonna niin jouluiselta. Syitä voi toki olla muuallakin, mutta ulos katsoessani ja nähdessäni vielä vihreän nurmikon, ei tule ensimmäiseksi mieleen, että jouluun on enää vain muutama päivä aikaa.

Joulunajan lukemista.

Uhkaavan mustan joulun sijaan yritänkin keskittyä nauttimaan kaikesta siitä hyvästä, mitä jouluun kuuluu: joulukirkosta, musiikista, läheisistä ihmisistä, jouluruuista, konvehteista ja muista herkuista, kynttilöistä ja jouluvaloista, hiljaisuudesta ja rauhasta. Ja ennen kaikkea hyvästä kirjallisuudesta.

Viltin alle kirjan kanssa

Hiljaisuus ja rauha ovat minulle jouluna tärkeitä. En voisi kuvitella viettäväni jouluaaton iltaa muualla kuin kotonani. Tuijottelen kynttilöitä, uppoudun välillä hyvän elokuvan pariin tai pelaan lautapelejä, herkuttelen vatsani täydeltä. Aina voi juoda vielä yhden kupin teetä tai glögiä ja istua sohvalla viltin alla tuijotellen ulos ikkunasta tai mielenkiintoisen kirjan sivuja. Välillä vain olla tekemättä yhtään mitään. Yhtään mitään.

Vaikka joulu näyttäisi täällä Etelä-Suomessa mustalta ja kaamosmasennus vaivaa yhtä sun toista suomalaista, valoa löytyy silti aina. Oli se sitten ruoka, musiikki, muut ihmiset, tai sitten se hyvä kirja. Ja ehkä toinenkin kirja, joillekin jopa kolmas. Joulunaika on joka tapauksessa mitä parhainta aikaa käyttää lukemiseen. Pujahtaa saunan jälkeen lumen sijasta toiseen maailmaan ja vain nauttia matkasta rentoutuen mukavasti viltin alla sohvalla. Vieläkö niitä konvehteja jossain oli?

Rauhallista joulunaikaa ja antoisia lukuhetkiä!