Sanoja elämän sivuilla

Aikaisemmassa postauksessani pohdin ajankäyttöä ja eritoten kirjoittamiseen jäävää aikaa . Sain tähän liittyvän hyvän kysymyksen lähipiiristäni: Eikö bloggaaminen sitten vie aikaa muulta kirjoittamiseltani? Huom! Päivitetty versio tekstistä löytyy Substackista: En ole yksin, vaikka kirjoitan yksin Se oli hyvä kysymys. Muu kirjoittaminen tarkoittaa minulle lähinnä tarinoita, novelleja, runoja… luovaa ja vapaata seikkailua sekä synkkienkin tuntojen purkamista. Riittääkö minulla aikaa siihen sitten tarpeeksi? Kirjoittamishaaveita ja -paineita Totta kai on tilanteita, joissa haaveilen kirjoittavani enemmän. Haaveilen siitä, että minulla olisi romaani, ja vaikka toinenkin, vähintään yksi novellikokoelma ja peräti pari runokokoelmaakin. Nämä nojailisivat sitten mukavasti valmiina ja julkaistuina kappaleina kirjahyllyssäni toisiinsa. Mutta näiden kirjoittaminen ja valmiiksi saattaminen vaatii työtä, työtä ja kertakaikkisen vakavaa työtä. Ja tietysti myös sitä aikaa. Bloggaaminen on taas minu...

Kun elämä näytti minulle synkän puolensa, turvauduin kirjoittamiseen. ”Kunhan voin kirjoittaa, en tarvitse muuta”, ajattelin tuolloin. Fantasiamaailman juonikoukeroiden ja vähänkin kummallisten hahmojen luominen oli kuin mystinen voima, joka kannatteli minua tämän mustan ajan ylitse. Huom! Päivitetty versio tekstistä löytyy Substackista: Kunhan voin kirjoittaa, en tarvitse muuta Sitten näin valoisuutta. Kirjoittamisen jatkuessa blogin aloittaminen tuntui kutkuttavalta tavalta jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta – ennen kaikkea mahdollisuutena johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen. Ja näin kävikin. Mutta välillä murehdin, viekö tämä liikaa aikaa tarinoilta, jotka vain odottavat mielessäni paperille pääsyä? Kirjailijana nykypäivänä? Kirjailijana oleminen on varmasti ollut hyvin erilaista aikana, jolloin internet oli vasta uusi tuttavuus eikä blogeista tai somesta ollut tietoakaan. Silloin ymmärtääkseni riitti vain se, että kirjoitti hyvin ja löysi sopiva...

Miten lukihäiriö vaikuttaa lukemiseen ja kirjoittamiseen omassa elämässäni? Ja millä muilla tavoilla se vaikuttaa elämääni? Lukihäiriö-sarjan osassa 1 käsittelin lukihäiriön erilaisia vaikutuksia ja osassa 2 lukihäiriötestiä ja pelkoa omasta tyhmyydestä . Lukihäiriö ja lukeminen nykypäivänä Minulla lukihäiriö on vaikuttanut siihen, että olen hidas lukemaan. Joskus hyvinkin hidas. Rivini voivat lukiessa ”pomppia” tai kirjain voi muuttua tai kirjaimet vaihtaa paikkaansa. Se ei ole minusta liian häiritsevää, tosin yhden kirjaimen muuttuminen voi vaihtaa koko sanan tai lauseen merkitystä, mikä voi johtaa joko kummalliseen lauseeseen tai väärinymmärrykseen. Näitä sattuu kuitenkin melko harvoin, ja yleensä huomaan hetken päästä lukeneeni sanan tai kohdan väärin. Pystyn lukemaan myös hieman nopeamminkin. En tosin tiedä, kuinka nopeaa oma ”nopea” lukemiseni on, mutta tällä tavalla lukiessani minulle ei jää oikein mitään tekstistä mieleen. Voin muistaa muutaman sanan tai yksittäisen asian, mut...

Vietän mielelläni paljon aikaa kirjastossa. Pidän niiden loputtomista hyllyistä täynnä mielenkiintoisia ja erilaisia kirjoja. Sohvasta, jossa voin niitä ihmetellä ja erilaisista työskentelypisteistä, joihin voin läppärini kanssa mennä kirjoittamaan tätäkin blogipostausta. Kirjastossa tunnen itseni rauhalliseksi ja tuntuu kuin kaikki oman elämän sen hetkiset murheet väistyisivät hetkeksi. Huom! Päivitetty versio tekstistä löytyy Substackista: Tärkeä paikka elämässäni: kirjasto Maailmanlopun viimeinen paikka Muistaakseni kun Walking Dead -sarja oli vasta tullut, mietin mitä tapahtuisi, jos ihmiset muuttuisivat oikeasti zombeiksi ja valtaisivat maan. Joutuisimme sarjan kaltaiseen maailmanlopun raatelemaan tunnelmaan, taistelemaan oikeasti selviytymisen puolesta. Mietin, mitä voisin edes tehdä siinä tilanteessa? En jäänyt kovin syvällisesti pohtimaan erilaisia selviytymisstrategioita, vaan mietin asiaa hieman vapaammin. Minne menisin, jos saisin valita loppuiäkseni vain yhden paikan? Mieti...

Kirjoittamisharrastuksen alussa sitä haluaa helposti turvautua lukemaan kirjoitusoppaita, yhtä jos toistakin. Jotkut pitävät niitä hyvinä ja jopa tarpeellisina, toiset eivät kuulemma koske niihin pitkällä tikullakaan. Kirjailijahan kun ei opiskele kirjoittamista, siihen vain synnytään. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Syntynyt kirjailijaksi Ymmärrän, että kirjoittaminen on monelle hyvin sisäsyntyistä. Tekstiä pulppuaa jostain syvältä sisimmistään, eikä sitä tarvitse sen kummallisemmin synnyttää. Ajatuksia on monesta eri aiheesta ja yhtä aiheitta voidaan tutkailla monelta eri kantilta. Voidaan kirjoittaa sisimmästään, tutkia ihmismielen toimintaa, tai keskittyä vain kevyempään tarinointiin. Haluan uskoa, että asia on näinkin. Se jokin, mistä haluaa kirjoittaa, tulee jostain kuin syntyjään, ja on itsessään arvokasta. Sen voi antaa tulla ulos semmoisenaan, tai sitä voidaan hoivata ja muokata mahdollisuuksien ja ajan mukaan niin paljon kuin itse haluaa. ” Kirjoittamaan oppii vain kirjo...

Novellien kirjoittaminen on välillä hankalaa. Joskus teksti soljuu eteenpäin, melkein kuin itsestään, ja joskus se vain töksähtää paikalleen eikä suostu liikkumaan. Välillä tuntuu, ettei tarinan pariin meinaa millään olla palaamatta, ja välillä taas tuntuu, että tekstin korjaamista ja hiomista välttelee melkein viimeiseen asti. Jokaisella novellilla tuntuu olevan omat vaiheensa ja haasteensa. Oma tapa kirjoittaakin tuntuu olevan välillä hukassa. Kaksi tapaa kirjoittaa novellia Ensimmäisiä novellejani kirjoittaessani huomasin kirjoittavani todella suppeasti. Olin suunnitellut tarinaa mielessäni ja paperille jonkun verran etukäteen , kuitenkin vain hyvin laihan rungon verran . Aloittaessani kirjoittaa tarina vain tuntui etenevän sitä mukaan, mitä enemmän sitä kirjoitin, ja asiat tuntuivat loksaht avan paikoilleen kuin itsestään. M yöhemmin tekstiä lukiessani huomasin kuitenkin, että melkein puolet asioista j äivät vain päähäni eivätkä tulleet kirjatuksi laisinkaan tietokoneen ruudu...

Onko sinulla vaikeuksia ylläpitää keskittymistäsi, kun tulee paljon asioita kerralla? Menevätkö vasen ja oikea jatkuvasti sekaisin? Etkö oppinut vierasta kieltä koulussa niin helposti kuin muut koulukaverisi? Lukihäiriö voi vaikuttaa monella eri tavalla ihmisen elämään. Ehkä emme ole tulleet sitä vain ajatelleeksi. Monilla, kuten minullakin aikaisemmin, on käsitys, että lukihäiriö vaikuttaisi vain lukemiseen ja kirjoittamiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Mihin kaikkeen muuhun lukihäiriö voi vaikuttaa? Lukihäiriö, lukivaikeus ja dysleksia Lukihäiriö, lukivaikeus ja dysleksia tarkoittavat kaikki samaa erityisvaikeutta, joka liittyy lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lukihäiriö.fi:n arvion mukaan noin 6-10 prosentilla aikuisista on jonkinasteisia lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä hankaluuksia. Eri tasoisia haasteita löytyy siis yllättävänkin monelta meistä. Lukihäiriö on neurobiologinen ominaisuus, eikä sillä ole vaikutusta siihen, onko ihminen älykäs vai ei. Lukihäiriöiset voivat kokea o...

Olen miettinyt, mikseivät runot monestikaan kosketa minua. En muista montaa runoa, joka olisi edes jäänyt myöhemmin mieleeni. En silti koe, että runot olisivat missään nimessä huono tai tylsä asia. Ehkä en vain ymmärrä niitä. Aloita kirjoittaminen runoista Joskus olen kuullut sanottavan, että kirjoitusharrastus kannattaa aloittaa runoista. En enää muista, mistä kuulin tämän, mutta lausahdus taisi perustua ajatukseen, että runojen kirjoittaminen vaatii tiivistämisen taitoa. En tiedä, onko liian runsaasti kirjoittaminen yleinenkin aloittelevien kirjoittajien ongelma, mutta ymmärsin, mitä ajatuksella haetaan takaa. Joskus on sanan kauneutta, että osaa sanoa isoja asioita vain muutamilla sanoilla. Runoja on tyylilajiltaan varmasti monenlaisia, eivätkä ne kaikki ole minulle mitenkään erityisen tuttuja. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, minusta tuntuu, etten aina vain ihan ymmärrä runojen päälle. En tiedä, onko kyse siitä, etten oikein osaa hahmottaa niitä, vai enkö saa kiinni siitä syvästä tun...

Joskus kirjoittaessaan huomaa, ettei keksikään mitään aihetta kirjoittamiselle. Sanoja ei vain synny. Entä jos ei olekaan mitään sanottavaa? Ja onko se niin vakavaa? Huom! Päivitetty versio tekstistä löytyy Substackista: Joskus vain riittää, että kirjoittaa Esitelmäni aihe: ei aihetta Olin viettämässä lukion jälkeistä välivuotta Jyväskylän Alkio-opistolla ja kävin siellä ollessani puheviestinnän opintoja. Vaikka emme keskittyneet kurssilla sen nimenkään perusteella lainkaan kirjoittamiseen, muistan kurssilla pitäneeni puheen siitä, etten keksinyt mitään aihetta puheelleni. Kurssilla kävimme läpi, minkälainen hyvä puhe on ja minkälainen puhe sopii eri tilanteisiin. Teimme erilaisia harjoituksia lyhyiden juhlapuheiden pitämisestä 10-15 minuuttia kestäviin esitelmiin. En ollut mielestäni hyvä puhuja enkä viihtynyt ihmisten edessä. Varsinkaan silloin, kun puheen harjoittelemiseen ei annettu liiemmin aikaa. Tyhjä vihko odottaa sanoja sen täytteeksi. Kouluaikoinani harjoittelin esitelmien pi...