Sanoja elämän sivuilla

Sumuisia katuja 1800-luvun Lontoossa, salaperäinen ovi ja sen vastenmielisyyttä huokuva pienikokoinen asukas. Olin odottanut turhan pitkään kirjan Tohtori Jekyll ja herra Hyde (Otava, 2007) lukemista. Klassikkohaasteen 23 myötä siihen avautui loistava mahdollisuus. Yllättävä alku vie mukanaan Miten kerrassaan kiehtova ja mielenkiintoinen alku kirjassa oli! Olin jostain syystä kuvitellut, että tarinaa kertoisi nimenomaan tohtori Jekyll, tai edes herra Hyde, mutta näin ei suinkaan ollut. Herra Utterson on viileä ja niukkasanainen lakimies, joka kaikessa vakavuudessaan on kuitenkin auttavainen ja kirjankin mukaan rakastettava. Ja toki myös tohtori Jekyllin hyvä ystävä. Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde Tarina alkaa herra Uttersonin ja hänen toisen ystävänsä, herra Enfieldin, perinteeksi käyneestä sunnuntaikävelystä 1800-luvun Lontoon sumuisilla kaduilla. Sattumalta he törmäävät salaperäiseen oveen ( Salaperäinen ovi oli muuten ensimmäisen suomennoksen nimi vuodelta 1...

Jokainen meistä on varmaan lapsuudessaan kuullut yhden jos toisenkin kauhutarinan. Jotkin niistä voivat olla etäisiä, jossain kaukana tapahtuneita mystisiä sattumia tai jopa kokonaan keksittyjä. Jotkin tarinoista voivat olla kuitenkin paikallisia. Niin minunkin lapsuudessani oli. Kaupunkilegendasta todelliseksi kauhuksi Ohiajava myrkynvihreä pakettiauto, jonka maalipinta oli jo kulunut eikä muutamalta lommoltakaan ole voitu välttyä. Vanha mies ja nainen ajavat autoa pimenneillä teillä vaimeiden katulamppujen valossa. Houkuttelevat lapsia makeisilla kyytiin, astumaan auton perään. Ja sitten vanhukset vievät lapset mennessään. Tämä kauhutarina oli minun lapsuudestani. Minun on kuitenkin vaikea uskoa sen paikkansapitävyyttä. Todennäköisesti kyseessä on vain kaksi vanhusta, jotka tykkäävät ajaa vanhalla ränsistyneellä autollaan mukavassa illan ruuhkattomuudessa. Olen nähnyt tuon auton kaksi kertaa. En voi silti kieltää, etteikö sen näkeminen saanut kylmiä väreitä kulkemaan selkääni pitkin....

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts&Söderström, 2011) yhdistää hienosti fantasiakerronnan vintage-valokuviin, jotka luovat tarinaan jännittävän ja omanlaisensa tunnelman. Mielikuvitus pääsee vanhanaikaisten mustavalkovalokuvien kautta eri tavalla valloilleen, ja kirjan ulkonäköön on panostettu koristeellisuudella luoden siitä jopa hieman vintagen näköisen itsekin. Mystinen saari, jossa salaisuudet paljastuvat 15-vuotias Jakob on lapsesta asti ihaillut suuresti isoisäänsä Abrahamia, joka mielellään kertoo hänelle satuja hurjasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Saduissa isoisä pakenee kammottavia hirviöitä ja päätyy mystiselle saarelle Walesiin. Saarella hän on tapaa Neiti Peregrinen ja päätyy osaksi hänen orpokotiaan, joka on tarkoitettu ainoastaan eriskummallisille lapsille. Orpokodin lapsilla on mitä merkillisimpiä kykyjä, ja isoisältä löytyy jopa muutama valokuva todisteeksi näistä. Lähdettyään orpokodista isoisä osallistui sotaan natseja vastaan ja jatkoi...

Psykologista jännitystä ja jopa kauhua aikuisten ja nuorten niin erilaisten maailmojen välillä. Kun toiset yrittävät kulkea pimeydestä kohti valoa, niin toiset pyrkivät valon avulla löytää pimeyteen. Mielenkiinnolla tartuin tähän Tiiliskivi-palkinnon voittaneeseen kirjaan, joka luo jännittävän tarinan näiden asioiden välille. Tarinat kohtaavat odottamattomalla tavalla Itsevalaisevat (Tammi, 2008) kirjan tarina alkaa Eliaksesta, perheenisästä, joka on palaamassa autolla kotiinsa juuri jättämänsä rakastajattarensa luota. Sateisessa risteyksessä odottaessaan valojen vaihtumista Elias huomaa tutun sadetakin. Se on samanlainen kuin hänen tyttärellään Iiriksellä. Mutta kuka tuo vanha mies hänen rinnallaan on? Ja miksi miehen kasvot näyttävät hupun alla jotenkin kummallisilta? Elias ei saa näkemäänsä mielestään. Varsinkaan sen jälkeen kun selviää, että hänen tyttärensä on kadonnut. ”Maailma ympärillä oli paikoillaan, jähmettynyt kuin valokuva, välinpitämätön. Se jatkoi aivotonta kulkuaan, ei ...

Suomalaista kansantarustoa ja mytologiaa yhdistettynä historiaan 1400-luvun Suomen metsissä. Haltijoita, tietäjiä, vanhoja tapoja ja perinteitä. Olin kerta kaikkisen kiinnostunut, kun minulle ehdotettiin tämän kirjan lukemista. Jostain syystä en ollut kuullutkaan tästä aikaisemmin, mutta nyt oli hyvä tilaisuus korjata tilanne. Kirjasarjan ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla (Gummerus, 2017) on Mikko Kamulan esikoisromaani ja Metsän kansa -kirjasarjan ensimmäinen osa. Kamulalla onkin vankka osaaminen historiasta kansanperinteen tutkijana ja harrastajana. Hän on opiskellut folkloristiikkaa, kansantiedettä ja historiaa Turun yliopistossa sekä työskennellyt kulttuuriperinnön parissa. Metsän kansa -kirjasarja on sekoitus historiankirjoitusta ja fantasiakirjallisuutta. Olikin jännittävää lukea, miten juuri suomalainen mytologia taipuu fantasiamaailmaan, jossa yleensä kaikki on kirjoittajan omaa keksintöä. Nyt asia oli toisin. Muita kirjasarjaan kuuluvia kirjoja ovat Iso härkä (2018),...

Harva varmaan tietää, että J. R. R. Tolkien kirjoitti Kalevalan Kullervon tarinasta oman versionsa. Tämä versio ei hänen elinaikanaan nähnyt päivänvaloa, mutta löydetyt luonnokset on nyt myöhemmin koottu yhteen omaksi teoksekseen. Näin pääsemme kurkistamaan Tolkienin luonnoksiin ja ajatuksiin, minkälaisen tarinan hän olisi halunnut kertoa meille tutusta Kullervosta. Ja mitä mieltä hän oli muuten Kalevalasta . Tolkien: Kullervon tarina J. R. R. Tolkienin (1892-1973) Kullervon tarina (WSOY, 2016, toimittanut Verlyn Flieger) koostuu kolmesta eristä kirjoituksen ryppäästä. Ensimmäinen rypäs on luonnoksista koottu Kullervon tarina , seuraavana Tolkienin kaksi luentoa Kalevalaan ja Kullervon tarinaan liittyen ja lopuksi kirjan toimittajan omia ajatuksia ja pohdintoja Tolkienista ja hänen suhteestaan Kalevalaan ja Kullervoon. J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina. Kirjan kansikuva on osa Tolkienin maalaamasta maalauksesta Pohjan maa. Tolkienin kirjoittama Kullervon tarina on arviolta vuo...

Fantasiatrilogia Maameren tarinat 1-3 (WSOY, 2002) kertoo nuoren Varpushaukan kasvun nuoresta pojasta aikuiseksi, mahtavaksi maagiksi, jolla on suuri vaikutus Maameren saarivaltion kohtalossa. Jokaisessa kirjassa tarinaa vie eteenpäin eri päähenkilö, mutta tarinat kietoutuvat toisiinsa luoden yhtenäisen kokonaisuuden. Kolme tarinaa yksissä kansissa Ensimmäisessä osassa Maameren velho Varpushaukaksi kutsuttu nuori poika, tosinimeltään Ged, omaa lahjakkuutta magiaan ja pääsee opiskelemaan taikuutta Rokeen, velhojen saarelle. Oppimisesta innostunut nuorukainen innostuu liikaa esittelemään omia taitojaan ja päästää vahingossa irti varjon, joka tulee vainoamaan häntä ja viemään hänet matkalle maailman ääriin. ”Pitkään pitivät takaa-ajettava ja metsästäjä yllä hurjaa, vinhaa vauhtiaan ja päivä pimeni nopeasti. Ged tiesi, että viimeisten tuntien mahtavalla vauhdilla hän oli varmasti jo jättänyt Gontin taakseen, ennättänyt etelään Spevyn ja Torhevenin liepeille, kenties jo niiden ohiki...

Kirjoittamisharrastuksen alussa sitä haluaa helposti turvautua lukemaan kirjoitusoppaita, yhtä jos toistakin. Jotkut pitävät niitä hyvinä ja jopa tarpeellisina, toiset eivät kuulemma koske niihin pitkällä tikullakaan. Kirjailijahan kun ei opiskele kirjoittamista, siihen vain synnytään. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Syntynyt kirjailijaksi Ymmärrän, että kirjoittaminen on monelle hyvin sisäsyntyistä. Tekstiä pulppuaa jostain syvältä sisimmistään, eikä sitä tarvitse sen kummallisemmin synnyttää. Ajatuksia on monesta eri aiheesta ja yhtä aiheitta voidaan tutkailla monelta eri kantilta. Voidaan kirjoittaa sisimmästään, tutkia ihmismielen toimintaa, tai keskittyä vain kevyempään tarinointiin. Haluan uskoa, että asia on näinkin. Se jokin, mistä haluaa kirjoittaa, tulee jostain kuin syntyjään, ja on itsessään arvokasta. Sen voi antaa tulla ulos semmoisenaan, tai sitä voidaan hoivata ja muokata mahdollisuuksien ja ajan mukaan niin paljon kuin itse haluaa. ” Kirjoittamaan oppii vain kirjo...

Osallistun ensimmäistä kertaa Klassikkohaasteeseen ja vuorossa on jo peräti 22. kerta! Ihmeteltyäni jonkin aikaa ohjeita ja mietittyäni, uskaltaisinko ottaa haasteen vastaan, tulin kuitenkin lopputulokseen, että miksipäs ei. Klassikkohaasteeseen sopiva kirja odottikin jo sopivasti lukulistallani. Ruohometsän kansa Ruohometsän kansa (1972, WSOY) kertoo omasta tutusta ja turvallisesta kylästään lähtevistä villikaniineista, jotka uhkarohkeasti etsivät ja taistelevat omasta uudesta pesästään ja sen tuomasta onnesta. Matkan on pitkä ja haasteita tuovat niin ihmiset, elilit eli viholliseläimet ja jopa toiset kaniinit. Tarina vie lukijan villikaniinien maailmaan, niiden yhdyskuntiin, ruokailutottumuksiin ja muihin tapoihin, mutta myös hyvin inhimillisellä ja helposti lähestyttävällä tavalla niiden ajatuksiin, tunteisiin ja puheisiin asti. ” ”Sitten sinä siis lähdet kylästä?” Kaikki hätkähtivät suoruutta jolla Isopää kävi asian ytimeen. Voikukka mutisi: ”Ettäkö lähtisimme kylästä, Fritrah!” ...

Howard Phillips Lovecraft oli yhdysvaltainen kirjailija, joka eli vuosina 1890-1937. Hän keskittyi kirjoittamaan novelleja, jotka olivat tyylilajiltaan fantasia- ja kauhukirjallisuutta. Itse hän kuvaili kirjoittavansa kosmista kauhua, ja H. P. Lovecraftia on myöhemmin pidetty jopa tyylilajin isänä. Elämä ja kuolema H. P. Lovecraft eli elämästään suurimman osan köyhyydessä ja eleli lähinnä saamillaan perintörahoilla ja satunnaisilla kirjoituspalkkioilla. Häntä kuvailtiin pitkäksi ja laihaksi mieheksi, joka hymyili usein, mutta nauroi harvoin. H. P. Lovecraftia pidettiin erakkona, joka kärsi ajoittain mielenterveysongelmista. H. P. Lovecraft ei osallistunut lapsena koulunkäyntiin terveysongelmiensa vuoksi ja etääntyi ikätovereistaan. Hän oli yksinäinen ja sairaalollinen, mutta onnistui samaan ystäviä vanhemmalla iällä. Lovecraftilla oli useita kirjeenvaihtokavereita, joihin hän piti yhteyttä paljon ja välillä hyvinkin pitkien kirjeiden kautta. Hänen uskotaan kirjoittaneen elämänsä aikan...