Tekstit

Kesä vailla suunnitelmia?

Kuva
Olen intoutunut suunnittelemaan. Miten paljonkin mietin asioita etukäteen, tarkistan ja otan selvää, lasken, punnitsen… Teen tätä jopa liiaksi asti. Kesä on jostain syystä, tai juurikin tästä syystä, poikkeus. En juurikaan aikatauluta sitä etukäteen. Kesä, eikä mitään tekemistä? Suunnittelemattomuudessa on se hyvä puoli, että voi nauttia enemmän hetkestä. Nauttia siitä tunteesta tai ajatuksesta, mikä milloinkin tulee mieleen, ja toimia sen mukaan. Eräs läheiseni on tässä omimmillaan, ja hänelle tuleekin usein yllättäviä ja mielenkiintoisia ideoita. Niitä sitten toteutamme tilanteen ja sään niin salliessa. Tämäkin kaunis maisema tuli vastaan hieman vahingossa, kun tutun lenkkireitin sijaan meninkin vähän matkaa toiseen suuntaan. Toki kaikkia toiveita tai haaveita kesän suhteen ei tule toteutetuksi, jos niitä ei etukäteen suunnittele. Jotkin tapahtumat ovat vain tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Nämä ovatkin minulle hieman hankalampia. Välillä haluaisin olla melkein joka paikassa muk...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Kohti epävarmuutta: Runo-Kaarina 2026

Kuva
Olen ollut nuorempana melko kilpailuhenkinen, mutta iän myötä kiinnostus kilpailuihin on vähentynyt. En voi silti kieltää tutustuneeni kirjoitusalan eri kilpailuihin, eritoten aloittelijoille suunnattuihin. Voisinko saada jotain irti kilpailuun osallistumisesta? Mahdollisesti jopa oppia jotain uutta? Runo-Kaarina -kilpailu esikoisrunoilijoille Olin kirjoittanut runoja jonkin verran, ennen kuin olin edes kuullut koko kilpailusta. Vaikka runoilu on minulle tärkeä keino ilmaista tunteitani, harmikseni huomasin viimeisestä runostani olevan turhan kauan aikaa. Nähdessäni kilpailun ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika jatkaa runojen parissa. Olihan tässä vielä muutama kuukausi aikaa osallistuakin. Runo-Kaarina -kilpailussa etsitään runokokoelmaa runoilijalta, joka ei ole koskaan aikaisemmin sellaista julkaissut. Palkintona olisi päästä kokemaan koko tuo julkaisuprosessi runokokoelman työstämisestä kansikuvan valintaan, ja lopputulosta pääsisi esittelemään syksyllä Turun kirjamessuilla...
2 kommenttia
Lue lisää »

Kauhutarinasta todeksi: Kuokkamummo

Kuva
Jokainen meistä on varmaan lapsuudessaan kuullut yhden jos toisenkin kauhutarinan. Jotkin niistä voivat olla etäisiä, jossain kaukana tapahtuneita mystisiä sattumia tai jopa kokonaan keksittyjä. Jotkin tarinoista voivat olla kuitenkin paikallisia. Niin minunkin lapsuudessani oli. Kaupunkilegendasta todelliseksi kauhuksi Ohiajava myrkynvihreä pakettiauto, jonka maalipinta oli jo kulunut eikä muutamalta lommoltakaan ole voitu välttyä. Vanha mies ja nainen ajavat autoa pimenneillä teillä vaimeiden katulamppujen valossa. Houkuttelevat lapsia makeisilla kyytiin, astumaan auton perään. Ja sitten vanhukset vievät lapset mennessään. Tämä kauhutarina oli minun lapsuudestani. Minun on kuitenkin vaikea uskoa sen paikkansapitävyyttä. Todennäköisesti kyseessä on vain kaksi vanhusta, jotka tykkäävät ajaa vanhalla ränsistyneellä autollaan mukavassa illan ruuhkattomuudessa. Olen nähnyt tuon auton kaksi kertaa. En voi silti kieltää, etteikö sen näkeminen saanut kylmiä väreitä kulkemaan selkääni pitkin....
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Muuttunut Blogit.fi -sivusto

Kuva
Loppukysymyksien sijaan kysynkin sinulta lukija heti yhden kysymyksen: Mitä mieltä olet muuttuneesta Blogit.fi -sivustosta? Ulkoasun muutokset Olen kieltämättä hidas tottumaan uusiin muutoksiin. Varsinkin visuaalisiin ja varsinkin silloin, kun omissa silmissäni vanhassa sivustossa ei ollut mitään vikaa. Postauksien seassa lymyilevät top-lista sekä suosittuja postauksia ja blogeja -listat eivät tahdo kunnolla erottua varsinaisista postauksista. Tai ainakaan yhtä selkeästi kuin ennen. Värimaailma on melko haalea, mutta miellyttävä. Ja täytyy myöntää, että pidän näistä uusista fonteista. Sivusto näyttää kaiken kaikkiaan siistiltä ja ehkä jopa nykyaikaisemmalta. En tosin osaa sanoa, onko se nykyaikainen aina kuitenkaan parempi vaihtoehto. Tekeekö tekoäly päätökset puolestani? Muuttunutta sivuston ulkonäköä enemmän minua kuitenkin harmittaa omien vaikutusmahdollisuuksien väheneminen. Enää en voi esimerkiksi päättää, mihin kategoriaan postaukseni kuuluu. Ilmeisesti tekoäly hoitaa sen jatkoss...
9 kommenttia
Lue lisää »

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kuva
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts&Söderström, 2011) yhdistää hienosti fantasiakerronnan vintage-valokuviin, jotka luovat tarinaan jännittävän ja omanlaisensa tunnelman. Mielikuvitus pääsee vanhanaikaisten mustavalkovalokuvien kautta eri tavalla valloilleen, ja kirjan ulkonäköön on panostettu koristeellisuudella luoden siitä jopa hieman vintagen näköisen itsekin. Mystinen saari, jossa salaisuudet paljastuvat 15-vuotias Jakob on lapsesta asti ihaillut suuresti isoisäänsä Abrahamia, joka mielellään kertoo hänelle satuja hurjasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Saduissa isoisä pakenee kammottavia hirviöitä ja päätyy mystiselle saarelle Walesiin. Saarella hän on tapaa Neiti Peregrinen ja päätyy osaksi hänen orpokotiaan, joka on tarkoitettu ainoastaan eriskummallisille lapsille. Orpokodin lapsilla on mitä merkillisimpiä kykyjä, ja isoisältä löytyy jopa muutama valokuva todisteeksi näistä. Lähdettyään orpokodista isoisä osallistui sotaan natseja vastaan ja jatkoi...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Keväthaikeutta ja runoilta Villissä

Kuva
Kevät tuntuu olevan muutoksen aikaa. En tiedä, johtuuko se vain ympäröivän luonnon heräämisestä talven jäljiltä, vai onko kyse jostain muusta. Ehkä jokin pitkään sisälläni talvehtinut alkaa vähitellen nostaa päätään. Mitä se sitten onkaan. Keväisin koen usein olevani hieman haikea. Kirjoittaminen ja lukeminen miltei tyrehtyvät Tämä haikeus tuntuu hiipivän kirjoittamiseenkin. En koe tyhjän paperin kauhua, mutta tekstini etenevät jotenkin verkalleen ja epäröinnin määrä kasvaa sitä mukaa. Kirjoitan ja luen kirjoittamaani läpi uudestaan ja uudestaan. Aina löytyy jotain korjattavaa, johon ei kuitenkaan halua siinä hetkessä tarttua. Välillä mietin, tuleeko mistään koskaan valmista. Lukemisessa koen samankaltaista haikeutta. Joko kirjat eivät tunnu innostavilta tai sitten hyvääkin tekstiä tulee jotenkin vaivalloisesti luettua. Välillä jopa unohdan, mitä kirjassa oli aikaisemmin tapahtunut. Silloin päädyn selailemaan kirjaa taaksepäin ja yritän painaa mieleeni kaikki käänteet ja useat henkilöh...
2 kommenttia
Location: Salo, Suomi
Lue lisää »

Kirjailijan rikostuomio: David Eddings

Kuva
Haittaisiko sinua, jos saisit tietää kesken lukemisen, että kirjan kirjoittaja on tuomittu rikollinen? Vaikuttaisiko se jollain tavalla lukukokemukseesi tai jättäisitkö jonkin kirjan peräti kokonaan lukematta sen takia? Fantasiaseikkailu: Belgarionin taru Olin jo aivan unohtanut tämän kirjasarjan, kunnes se sattumalta tuli minua vastaan kirjaston hyllyssä. Ajattelin, että olisi viimein aika perehtyä siihen. Luin ensimmäisen osan Kiven vartija (Karisto, 2003) jo viime syksynä, ja olin pitänyt tarinaa viihdyttävänä ja mukaansatempaavana. Nappasin tällä kerta mukaani kirjasarja toisen ja kolmannen osan. Kyseessä on kirjasarja nimeltä Belgarionin taru , joka on kaiken kaikkiaan viisiosainen. Kirjasarjassa seurataan nuoren Garionin matkaa tutusta ja turvallisesta maatilasta kohti suurempaa seikkailua niin miekkoineen, velhoineen kuin erilaisine taikaolentoineen. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, tai siltä ainakin Garionista tuntuu. Uhkaavan sodan lisäksi hän joutuu kohtamaan uusia ja mer...
4 kommenttia
Lue lisää »

Marko Hautala: Itsevalaisevat

Kuva
Psykologista jännitystä ja jopa kauhua aikuisten ja nuorten niin erilaisten maailmojen välillä. Kun toiset yrittävät kulkea pimeydestä kohti valoa, niin toiset pyrkivät valon avulla löytää pimeyteen. Mielenkiinnolla tartuin tähän Tiiliskivi-palkinnon voittaneeseen kirjaan, joka luo jännittävän tarinan näiden asioiden välille. Tarinat kohtaavat odottamattomalla tavalla Itsevalaisevat (Tammi, 2008) kirjan tarina alkaa Eliaksesta, perheenisästä, joka on palaamassa autolla kotiinsa juuri jättämänsä rakastajattarensa luota. Sateisessa risteyksessä odottaessaan valojen vaihtumista Elias huomaa tutun sadetakin. Se on samanlainen kuin hänen tyttärellään Iiriksellä. Mutta kuka tuo vanha mies hänen rinnallaan on? Ja miksi miehen kasvot näyttävät hupun alla jotenkin kummallisilta? Elias ei saa näkemäänsä mielestään. Varsinkaan sen jälkeen kun selviää, että hänen tyttärensä on kadonnut. ”Maailma ympärillä oli paikoillaan, jähmettynyt kuin valokuva, välinpitämätön. Se jatkoi aivotonta kulkuaan, ei ...
2 kommenttia
Lue lisää »

Kirjailijavieraana Anni Kytömäki

Kuva
Olin kuuntelemassa 16.4.2026 Salon pääkirjastossa Kirjailijavieraana ollutta Anni Kytömäen haastattelua. Täytyy myöntää, että Finlandia-voittaja ei ollut minulle ennestään kovin tuttu, vaikka olenkin hänen voittajakirjastaan joskus kuullutkin. Oli mielenkiintoista tutustua Kytömäkeen, ja kuulla hänen tarinansa lapsuuden metsien tarinoista kohti kirjailijan uraa. Lapsuuden metsissä tarinoita alkoi syntyä Pirkanmaalta kotoisin oleva luonnonystävä, tai näin haastattelija Päivi Palm kuvailee Anni Kytömäkeä . Luonto on ilmeisen tärkeä Kytömäelle, ja hän kertookin puhuvansa mieluummin luontoyhteydestä kuin luontosuhteesta. Luontosuhde ei hänen mukaansa kuvaa tarpeeksi hyvin sitä, kuinka me kaikki olemme osa luontoa ja sen monimuotoisuutta. Ja kuinka voimme tuntea tuon yhteyden kulkemalla metsässä, niin kuin hän on itsekin lapsuudestaan usein tehnyt. Kirjailijavieraana Anni Kytömäki Salon pääkirjastossa. Lapsuudesta asti metsällä onkin ollut tärkeä vaikutus Kytömäen elämään. Hän piti jo tuoll...
Lähetä kommentti
Location: Salo, Suomi
Lue lisää »

Onko some tarpeellinen blogille?

Kuva
Tarvitseeko bloggaamisen lisäksi Facebookia, Instagramia tai Tiktokia? Jotain sosiaalista mediaa kun niin usein tunnutaan suositeltavan blogin lisäksi. Mutta onko some oikeasti hyödyllinen bloggaamisen kannalta? Entä somen tuomat haittapuolet? Tuttu ja turvallinen Facebook Käytin Facebookia nuoruudessani ahkerasti. Päivitin sinne turhia ajatuksenjuoksujani, lisäilin kuvia lähinnä itsestäni sekä kommentoin ja tykkäsin ystävieni päivityksistä. Lopulta päivitin Facebookiani enää vain harvakseltaan ja vähitellen lopetin sen käytön. Monesti mietin jopa koko profiilini poistamista. Mutta siellä se edelleen on. Viimeisin päivitys taitaa tosin olla jostain ehkä neljän vuoden takaa. Facebookin aktiivisen käytön lopetettuani en ole juurikaan kaivannut sitä. En ole enää kiinnostunut jakamaan sinne tietojani omasta elämästäni tai kuvia itsestäni. Ajatus siitä tuntuu tällä hetkellä minusta hieman teennäiseltä ja jotenkin myös, no, itsekeskeiseltä. Ymmärrän kuitenkin, jos joku haluaa sitä käyttää. O...
6 kommenttia
Lue lisää »

Huono suomi vai sittenkin vain murre

Kuva
Suomen kielemme on rikas ja omaa erilaisia murteita ja niiden yhdistelmiä, joita itsekin sekoitan puheessani huomaamattani. Ja vaikka suomalainen olenkin, joskus minua on luultu puheeni perusteella ulkomaalaiseksi. Helposti tarttuvat murteet Olen kotoisin Kuusamosta ja puheestani voi huomata pohojoisia piirteitä. Harmikseni minulle kerrottiin jo ala-asteella, että Kuusamon oma murre on tyystin kadonnut. Opettajani mukaan enää vain harvat puhuivat sitä, ja hekin olivat pitkälti jo vanhainkodin asukkaita. En osaa arvioida, mitä murretta tarkalleen puhuin asuessani vielä Kuusamossa, mutta uskon sen ainakin hyvin läheisesti muistuttavan Oulun murretta. Se kuulostaa ainakin omaan korvaani kaikista kotoisimmalta. Muiden alueiden murteet tarttuvat minuun liiankin helposti. Asuessani Varsinais-Suomessa jo yli kymmenettä vuotta en voi välttyä kuulemasta ja itsekin käyttämästä sen murteen sanoja, esimerkiksi sanaa kui . Se ei ole mielestäni erityisen kaunis sana, ja yritän aina muistaa korvata ...
2 kommenttia
Lue lisää »