Sanoja elämän sivuilla

Harva varmaan tietää, että J. R. R. Tolkien kirjoitti Kalevalan Kullervon tarinasta oman versionsa. Tämä versio ei hänen elinaikanaan nähnyt päivänvaloa, mutta löydetyt luonnokset on nyt myöhemmin koottu yhteen omaksi teoksekseen. Näin pääsemme kurkistamaan Tolkienin luonnoksiin ja ajatuksiin, minkälaisen tarinan hän olisi halunnut kertoa meille tutusta Kullervosta. Ja mitä mieltä hän oli muuten Kalevalasta . Tolkien: Kullervon tarina J. R. R. Tolkienin (1892-1973) Kullervon tarina (WSOY, 2016, toimittanut Verlyn Flieger) koostuu kolmesta eristä kirjoituksen ryppäästä. Ensimmäinen rypäs on luonnoksista koottu Kullervon tarina , seuraavana Tolkienin kaksi luentoa Kalevalaan ja Kullervon tarinaan liittyen ja lopuksi kirjan toimittajan omia ajatuksia ja pohdintoja Tolkienista ja hänen suhteestaan Kalevalaan ja Kullervoon. J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina. Kirjan kansikuva on osa Tolkienin maalaamasta maalauksesta Pohjan maa. Tolkienin kirjoittama Kullervon tarina on arviolta vuo...

Fantasiatrilogia Maameren tarinat 1-3 (WSOY, 2002) kertoo nuoren Varpushaukan kasvun nuoresta pojasta aikuiseksi, mahtavaksi maagiksi, jolla on suuri vaikutus Maameren saarivaltion kohtalossa. Jokaisessa kirjassa tarinaa vie eteenpäin eri päähenkilö, mutta tarinat kietoutuvat toisiinsa luoden yhtenäisen kokonaisuuden. Kolme tarinaa yksissä kansissa Ensimmäisessä osassa Maameren velho Varpushaukaksi kutsuttu nuori poika, tosinimeltään Ged, omaa lahjakkuutta magiaan ja pääsee opiskelemaan taikuutta Rokeen, velhojen saarelle. Oppimisesta innostunut nuorukainen innostuu liikaa esittelemään omia taitojaan ja päästää vahingossa irti varjon, joka tulee vainoamaan häntä ja viemään hänet matkalle maailman ääriin. ”Pitkään pitivät takaa-ajettava ja metsästäjä yllä hurjaa, vinhaa vauhtiaan ja päivä pimeni nopeasti. Ged tiesi, että viimeisten tuntien mahtavalla vauhdilla hän oli varmasti jo jättänyt Gontin taakseen, ennättänyt etelään Spevyn ja Torhevenin liepeille, kenties jo niiden ohiki...

Olen joskus miettinyt, olenko tosiaan vähän tyhmä. En aina ymmärrä nopeasti kerrottuja ohjeita tai kaikki asiat eivät jää mieleeni samalla tavalla kuin muille. Joskus olen vain hidas tai tarvitsen enemmän aikaa kuin muut. En huomaa kaikkia tekemiäni kirjoitusvirheitä. Tekeekö se minut silti tyhmäksi? Lukihäiriötestiin mutkien kautta Aloin epäillä itselläni lukihäiriötä muistaakseni 27-vuotiaana. En muista, mistä se silloin tuli mieleeni. Luulin pitkään lukihäiriön olevan vain lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeus, kunnes aloin lukea vain mielenkiinnosta aiheesta enemmän. Yllätyin, miten moneen muuhunkin asiaan lukihäiriö voi elämässä vaikuttaa. Tästä kirjoitin enemmän Lukihäiriö-sarjan 1. osassa . Päädyin tekemään netissä ilmaisen lukihäiriötestin, jonka tulos suositteli minua jatkotutkimaan asiaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. En ollut sinänsä yllättynyt, koska vastasin testissä niin moneen kohtaan kyllä. Mutta olin silti epäileväinen. Voisiko minulla olla lukihäiriö?...

Kirjoittamisharrastuksen alussa sitä haluaa helposti turvautua lukemaan kirjoitusoppaita, yhtä jos toistakin. Jotkut pitävät niitä hyvinä ja jopa tarpeellisina, toiset eivät kuulemma koske niihin pitkällä tikullakaan. Kirjailijahan kun ei opiskele kirjoittamista, siihen vain synnytään. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Syntynyt kirjailijaksi Ymmärrän, että kirjoittaminen on monelle hyvin sisäsyntyistä. Tekstiä pulppuaa jostain syvältä sisimmistään, eikä sitä tarvitse sen kummallisemmin synnyttää. Ajatuksia on monesta eri aiheesta ja yhtä aiheitta voidaan tutkailla monelta eri kantilta. Voidaan kirjoittaa sisimmästään, tutkia ihmismielen toimintaa, tai keskittyä vain kevyempään tarinointiin. Haluan uskoa, että asia on näinkin. Se jokin, mistä haluaa kirjoittaa, tulee jostain kuin syntyjään, ja on itsessään arvokasta. Sen voi antaa tulla ulos semmoisenaan, tai sitä voidaan hoivata ja muokata mahdollisuuksien ja ajan mukaan niin paljon kuin itse haluaa. ” Kirjoittamaan oppii vain kirjo...