J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina

Harva varmaan tietää, että J. R. R. Tolkien kirjoitti Kalevalan Kullervon tarinasta oman versionsa. Tämä versio ei hänen elinaikanaan nähnyt päivänvaloa, mutta löydetyt luonnokset on nyt myöhemmin koottu yhteen omaksi teoksekseen. Näin pääsemme kurkistamaan Tolkienin luonnoksiin ja ajatuksiin, minkälaisen tarinan hän olisi halunnut kertoa meille tutusta Kullervosta. Ja mitä mieltä hän oli muuten Kalevalasta.

Tolkien: Kullervon tarina

J. R. R. Tolkienin (1892-1973) Kullervon tarina (WSOY, 2016, toimittanut Verlyn Flieger) koostuu kolmesta eristä kirjoituksen ryppäästä. Ensimmäinen rypäs on luonnoksista koottu Kullervon tarina, seuraavana Tolkienin kaksi luentoa Kalevalaan ja Kullervon tarinaan liittyen ja lopuksi kirjan toimittajan omia ajatuksia ja pohdintoja Tolkienista ja hänen suhteestaan Kalevalaan ja Kullervoon.

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina.
Kirjan kansikuva on osa Tolkienin maalaamasta maalauksesta Pohjan maa.

Tolkienin kirjoittama Kullervon tarina on arviolta vuosilta 1912-1914 kirjoitetuista luonnoksista koottu teos, jossa varsinainen Kullervon tarina jää valitettavasti kesken. Kirjaan on liitetty kuvia näistä luonnoksista, joita oli kiinnostavaa katsella. Tarinan loputtua on kooste huomautuksista, joita kirjan toimittaja on tehnyt niin Tolkienin luonnoksista kuin yleisestikin Tolkienin aikaisemmista kirjoituksista sekä selvityksiä Kalevalasta niille, jotka eivät sitä entuudestaan tunne.

Toisessa osassa on kaksi Tolkienin luonnosta hänen pitämistään luennoista, jotka nekin ovat nyt puhtaaksikirjoitettu huomautuksineen. Oli kutkuttavaakin lukea, kuinka paljon Tolkien ihaili Kalevalaa, sen omanlaista kieltään ja sen erikoisia tarinoita, unohtamatta luontokuvausta ja kaikkia niitä erilaisia haltijoita ja taruolentoja, joita kansalliseepoksessamme esiintyy. Hän kehuu Kalevalaa kauniisti, ja kehottaa muitakin tutustumaan tähän sangen omalaatuiseen tapaukseen.

”Kun olette ehtinyt hieman tutustua tähän maahan ja sen tapoihin, teistä toivottavasti tuntuu rattoisalta asustella aikanne sen outojen asukkaiden ja heidän uusien jumaliensa seurassa, keskellä sen julkean skandaalimaisia sankareita ja apean tunteilemattomia rakastavaisia; ja ehkäpä ajan mittaan mieleenne hiipii ajatus, että ette halua palata kotiin vielä pitkiin aikoihin, jos koskaan.

Niin kävi minulle, kun ensimmäisen kerran luin Kalevalan”

- J. R. R. Tolkien

 

Kirjan toimittanut Verlyn Flieger pääsee ääneen kirjan kolmannessa ja viimeisessä osassa. Hän kertoo tutkimuksistaan Tolkienin elämän ja kirjoitusten parissa, ja painottaa sitä, kuin suuri merkitys Kalevalalla oli Tolkienin kirjoituksissa tai siinä, että Tolkien alkoi kirjoittaa. Hän jopa vertailee Kullervon ja Tolkienin elämiä toisiinsa ja löytää siinä yhteneväisyyksiä. Flieger jopa ehdottaa, että Tolkien olisi samaistunut Kullervon tarinaan ja nähnyt siinä jotain, mitä hänkin on omassa elässään kokenut, kuten orvoksi jääminen nuorena.

Tolkienin versiossa olevia poikkeuksia

Niille, joille Kullervon tarina ei tule pääpiirteittäin heti mieleen, tässä on hyvin tynkä kertaus tarinasta:

Untamo tuhoaa veljensä Kalervon maatilan, tappaa veljensä ja ottaa hänen raskaana olevan vaimonsa orjakseen. Vaimo synnyttää Kullervon orjuudessa. Kullervo saa isänsä vanhan puukon, joka on suvun perintökalleus ja ainoa muisto isästä. Untamo yrittää tappaa Kullervon kolme kertaa, epäonnistuen jokaisessa yrityksessään, ja lähettää Kullervon orjaksi seppä Ilmariselle. Ilmarisen vaimo inhoaa Kullervoa ja lähettää hänet vahtimaan karjaa metsään. Ilkeyttään hän leipoo evääksi Kullervolle leivän, jonka sisällä on kivi. Kullervon isän vanha puukko rikkoontuu leipää leikatessa ja Kullervo taikoo karhut ja sudet auttamaan häntä kostossa. Kullervo tappaa Ilmarisen vaimon ja pakenee metsään. Löytää alkuperäisen perheensä ja matkallaan metsässä tapaa nuoren naisen. Kullervo yhtyy naiseen ja saa selville kyseessä olevan hänen siskonsa, josta hänellä ei ollut tietoa. Sisko tappaa itsensä heittäytymällä jokeen. Kullervo kostaa Untamolle menneisyytensä tapahtumat tappamalla Untamon. Lopuksi Kullervo kysyy miekaltaan, voisiko se tappaa hänet. Miekka suostuu pyyntöön.

Tolkienin versiossa Kullervon tarinassa on jonkin verran poikkeavuuksia alkuperäiseen tarinaan verrattuna, joista mainitsen nyt suurimmat. Ensinnäkin henkilöhahmojen nimiä oli muutettu ja ne jopa muuttuivat vielä kesken tarinankin, olihan tosin kyseessä vasta tarinan luonnos. Alkuperäisestä versiosta poiketen Tolkien kirjoitti tarinaan myös Kullervolle sisaruksia, joista merkittävin Kullervolle oli hänen kaksoissisarensa Wanona.

Perheen taianomainen Musti-koira, jota tuskin alkuperäisessä versiossa mainitaan, pääsee tarinassa suurempaan rooliin muun muassa taikakarvojensa ansiosta. Koira toimii oppaana ja auttajana Kullervon kokemissa traagisissa tapahtumissa. Lisäksi Tolkien tuo Kullervon hahmoon lisää syvyyttä kertomalla enemmän hänen ajatuksistaan ja tunteistaan luoden näin selvempää pohjaa hänen kokemalleen vihalleen.

Vaikka Tolkien oli tehnyt tarinaan merkittäviä muutoksia, hän oli kuitenkin osannut hyvin säilyttää tarinan traagisuuden ja surumielisyyden. Taikojen tuominen suuremmassa määrin mukaan oli myös onnistunutta ja pidin paljon versiosta kokonaisuudessaan. Harmitti oikein, kun tarina jäi häneltä kesken. Onneksi tarinan loppuun liittyneet suunnitelmat oli tuotu esille tarinaan liittyvissä huomautuksissa.

Kalevalan vaikutus Tolkieniin

Ei voi kiistää, etteikö Tolkien olisi ollut haltioitunut Kalevalasta. Hän luki siitä käännöksen englanniksi jo nuorena opiskelijana ollessaan noin 19-vuotias. Hän ei kuitenkaan pitänyt käännöstä onnistuneena ja halusi perehtyä Kalevalan runoihin niihin alkuperäiskielellä eli suomen kielellä. Tolkienin yritykset opetella suomen kieltä jäivät kuitenkin vähäisiksi, mutta ihaillen hänen paneutumistaan ja halua yrittää.

Tolkien kirjoitti myös kirjeissään ihailleensa Kalevalan traagisuutta ja myyttisyyttä. Hän oli niin innostunut tutkimaan Kalevalaa ja sen kieltä jopa niinkin paljon, että hän kertoi sen häirinneen hänen opintojaan. Hän otti rohkeasti ideoita omiin myöhemmin kirjoittamiinsa tarinoihinsa, joista Silmarillionin Túrinin tarinaa pidetään tästä selvänä esimerkkinä.

”Kullervon tarina siis oli sytytin, joka ”käynnisti tarinapuolen” (Kirjeet, s. 270), kuten Tolkien kirjoitti Audenille. Hän ei liioitellut. Tämä hyvin varhainen kertomus sytytti kaikesta keskeneräisyydestään ja omaperäisyyden puutteestaan huolimatta hänen mielikuvituksensa ja oli varhaisin edeltäjä muutamille ”Silmarillionin” mieleenpainuvimmista henkilöistä ja kohtauksista. Ei ole mahdotonta ajatella, että ilman edellistä ei olisi jälkimmäistä, ei ainakaan siinä muodossa, jossa me sen nyt tunnemme.”

- Verlyn Flieger

 

Fliegerin toimittama kirja oli kattava teos, jossa pääsi tutustumaan Tolkieniin ja hänen kiinnostukseensa suomalaiseen Kalevalaan. On jotenkin jännittäväkin ajatella, että Kullervon tarinalla olisi ollut niin suuri merkitys hänen elämäänsä ja hänen kirjoituksiinsa. Kunpa ihmiset Suomessakin muistaisivat arvostaa kansalliseepostamme ja varmasti näin onkin. Se vain tulee valitettavan harvoin esille.

Hyvää Kalevalan ja suomalainen kulttuurin päivää lukija!

Oletko kuullut Tolkienin Kullervon tarinasta?

Oletko lukenut joskus Kalevalan?