Kirjoitusoppaat, lukeako vai ei? Kirjailijan työhuoneessa -kirjoitusopas

Kirjoittamisharrastuksen alussa sitä haluaa helposti turvautua lukemaan kirjoitusoppaita, yhtä jos toistakin. Jotkut pitävät niitä hyvinä ja jopa tarpeellisina, toiset eivät kuulemma koske niihin pitkällä tikullakaan. Kirjailijahan kun ei opiskele kirjoittamista, siihen vain synnytään. Mutta onko asia näin yksinkertainen?

Syntynyt kirjailijaksi

Ymmärrän, että kirjoittaminen on monelle hyvin sisäsyntyistä. Tekstiä pulppuaa jostain syvältä sisimmistään, eikä sitä tarvitse sen kummallisemmin synnyttää. Ajatuksia on monesta eri aiheesta ja yhtä aiheitta voidaan tutkailla monelta eri kantilta. Voidaan kirjoittaa sisimmästään, tutkia ihmismielen toimintaa, tai keskittyä vain kevyempään tarinointiin.

Haluan uskoa, että asia on näinkin. Se jokin, mistä haluaa kirjoittaa, tulee jostain kuin syntyjään, ja on itsessään arvokasta. Sen voi antaa tulla ulos semmoisenaan, tai sitä voidaan hoivata ja muokata mahdollisuuksien ja ajan mukaan niin paljon kuin itse haluaa. ”Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla” on ajatus, johon moni kirjoittamista harrastava on varmasti törmännyt. Ja pitäähän se paikkansakin, ainakin jossain määrin.

Entä sitten kirjoitusoppaat?

Onko siitä sitten jotain haittaa, jos haluaa lukea kirjoitusoppaan tai toisenkin? Tekeekö se minusta jotenkin ”vähemmän” kirjoittajana? Itse en usko, että lisätiedon hankkiminen olisi koskaan turhaa. Päinvastoin, oppaista voi oppia jotain uuttaa, se voi antaa sinulle ajatuksen, jota olet omassa kirjoitustyössäsi kaivannutkin. En silti liikaa turvautuisi näihin teoksiin, vaikka niistä apua voisinkin olla.

Itselleni kävi jossain kohtaa nimittäin niin, että kirjoittamisen sijaan luin vain näitä kirjoitusoppaita. Kirjoittamisen aloittaminen houkutteli, mutta koko ajan takaraivossa oli pelko siitä, osaanko kirjoittaa. Kirjoitusoppaiden lukeminen tuntui turvalliselta, ja jotenkin oikeutin itselleni niiden lukemisen kirjoittamisen sijaan. Ajattelin, että täytyyhän minun lukea jotain oppaita, ennen kuin voin alkaa kirjoittaa.

Tunsin olevani kuitenkin väärässä. Olin kylläkin kirjoittanut jo muutaman novellin ennen näihin oppaisiin hyppäämistä, ja silti minusta tuntui, että parhaiten opin juurikin sillä kirjoittamisella. Palatessani aikaisempiin kirjoituksiini, näin ne omat virheeni, ja tiesin, että voisin kirjoittaa paremminkin. Ihan ilman opastakin.

Viimeinen niitti oli kirjoitusopas, jonka lopussa olikin tämä ajatus: kirjoittaminen kehittyy vain kirjoittamalla. Silloin suljin oppaan ja päätin, että nyt keskityn vain itse kirjoittamiseen. Se on tuntunutkin hyvältä ratkaisulta, mutta en voi silti välillä olla miettimättä yhtä lukemaani kirjoitusopasta.

Kirjoitusopas Kirjailijan työhuoneessa

Kirjailijan työhuoneessa

Kirjailijan työhuoneessa (Gaudeamus, 1989) on Eeva Haapaniemen ja Merja Kuuselan yhteinen teos, jossa on yhdistelty molempien pro gradu -tutkielmaa: Uutta luovan kirjoitustyön kuvaus: suomalaisen kirjailijan toimintastrategia ja työnkuva (Haapaniemi) ja Sukupuolen merkitys suomalaisten kirjailijoiden urakehitykselle: naisen uraan vaikuttavat tekijät (Kuusela).

Kuten kirjan julkaisuvuodesta näkee, kyseessä ei ole suinkaan mikään tuore teos. Mutta mielenkiintoinen se kylläkin on. Moni asia on varmasti muuttunut kirjailijan työssä tuon ajan jälkeen (kuten se, että tuskin kukaan enää käyttää kirjoittamiseen kirjoituskonetta, vaikka en voi kieltää, että kerran sitä kokeilleena, se on varsin hauskaa), mutta kirjoittamisprosessi voi olla hyvinkin samanlainen, kuin nykypäivän kirjailijoilla on.

Kirjailijan kolme eri työskentelytapaa

Pidin kirjailijan kolmesta eri työskentelytavasta, jotka Kirjailijan työhuoneessa esiteltiin. Teoksessa tuotiin esiin kirjoitusprosessin vaiheet, jotka jaettiin valmistelu-, raakakirjoitus- ja viimeistelyvaiheisiin. Näiden eri vaiheiden osuudet vaihtelivat kirjoitusprosessissa eri työskentelytavoista riippuen. Tämän lisäksi työskentelytapoja on yritetty jakaa sen mukaan, tuoko se kirjailijalle älyllistä mielihyvää, onko se mielekäs elämäntapa vai onko se elämän tarkoitus.

Kokonaisvaltainen ja kontrolloimaton työskentelytapa

• Selkeä raakakirjoitus- ja viimeistelyvaihe: vuolas ja runsas raakakirjoitusvaihe, jossa kirjailija tuottaa runsaasti tekstiä. Tätä seuraa kurinalainen viimeistelyvaihe, jossa sivuja voidaan karsia isommallakin kädellä, koska tekstiä riittää, josta karsia.
• Työ kirjoitetaan läpi vähintään kahteen kertaan.
• Kirjoittajat kokevat kirjoitustyönsä kokonaisvaltaisena ja tunteellisena kokemuksena, jossa ajatus voi vapaasti virrata. Tavoitteet tekstin suhteen voivat olla melko epämääräisiäkin.
• Kirjoitustyötä ei koeta välttämättä mielekkäänä elämäntapana, vaan enemmänkin oman elämän tarkoituksena.

Valmiiseen tulokseen heti pyrkivä, perfektionistinen toimintatapa

• Kirjailija pyrkii jo kirjoitustyönsä alusta lähtien hiottuun, ”täydelliseen” tekstiin, jota ei tarvitse juurikaan korjata myöhemmin.
• Raakakirjoitus- ja viimeistelyvaihe sulautuvat toisiinsa, mutta sitä edeltävä valmisteluvaihe voi olla hyvinkin runsas ja pitkälle mietitty.
• Kirjoitustyö etenee hitaasti ja kirja kirjoitetaan tavallisesti kerran läpi.
• Kirjailijalla voi olla luotuna valmis suunnitelma jo ennen kirjoitustyön aloitusta ja he voivat edetä kirjoittamisessaan järjestelmällisesti luvusta toiseen.
• Kirjoitusprosessista voi olla vaikeaa irrottautua ja työ koetaan ainutlaatuisena kokemuksena.

Vaiheittain etenevä, kontrolloitu toiminta tapa

• Kirjoitustyö etenee portaittain selkeiden ja harkittujen lähitavoitteiden mukaan ja kirja kirjoitetaan useaan kertaan.
• Valmistelu-, raakakirjoitus- ja viimeistelyvaiheet ovat yhtä suuressa roolissa, eikä yksikään osista nouse muiden ylitse. Eri vaiheet rajautuvat selkeästi omiksi kokonaisuuksiksi, mutta voivat myös olla osittain päällekkäisiä.
• Työskentelytapa voi olla hyvin ripeää. Raakakirjoitus vaihe voi edetä huimaakin vauhtia, koska tekstiin on tarkoitus palata myöhemmin useaankin kertaan.
• Työskentelytapaa kuvataan hallituksi ja määrätietoiseksi, ja kirjoitustapaa käyttävät kirjailijat kokevat muiden mielipiteiden vaikuttavan vain vähän omaan kirjoitustyöhönsä.
• Kirjoittaminen tuo älyllistä mielihyvää enemmän kuin mielekästä elämäntapaa tai elämän tarkoitusta.

Kirjailijoiden ääni kuuluviin

Ennen kaikkea pidin siitä, että haastateltavat kirjailijat, joiden henkilöllisyyttä ei teoksessa paljasteta, pääsevät itse kertomaan omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta. Heidän kertomustensa lainauksia on luettavissa useissa kirjan luvuissa, ja monesti useampi kirjailija on päässyt samasta aiheesta ääneen. Miten paljon heillä on erilaisia näkemyksiä ja toimintatapoja, ja miten paljon heistä löytyy kuitenkin samaa. Nämä kirjailijoiden lainaukset tuntuivat paikoitellen teoksen parhaalta annilta.

Lainauksia kirjailijoiden ajatuksista kirjoittamisesta elämäntapana:

”Suuri kutsumus ja pakko ja pakkomiele ja kaikkee tämmöstä kyllä, mutta ei se nyt mikään elämän tarkoitus ole, ei elämällä ole mitään tarkoitusta.”

”Kirjailijalla ei oo kun kaks tehtävää: kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.”

”Jos mä en kirjoittaisi, niin mä olisin totaalisen sietämätön ihminen.”

Kirjailijan työhuoneessa on oman aikansa kuvaus kirjailijan elämästä, ja sitä voikin pitää myös matkana ajassa hieman taaksepäin. Mielestäni tämä on hyvä ja kokonaisvaltainen kuvaus kirjailijan elämästä, kirjoitustyöstä sen kaikkineen hyvineen ja huonoineenkin puolineen. Jos jotakin kirjoitusopasta voin suositella, se on tämä.

Oletko lukenut kirjoitusoppaita?

Oletko saanut niistä hyviä neuvoja?