Lukihäiriö-sarja osa 2: Olenko tyhmä? Lukihäiriötesti

Olen joskus miettinyt, olenko tosiaan vähän tyhmä. En aina ymmärrä nopeasti kerrottuja ohjeita tai kaikki asiat eivät jää mieleeni samalla tavalla kuin muille. Joskus olen vain hidas tai tarvitsen enemmän aikaa kuin muut. En huomaa kaikkia tekemiäni kirjoitusvirheitä. Tekeekö se minut silti tyhmäksi?

Lukihäiriötestiin mutkien kautta

Aloin epäillä itselläni lukihäiriötä muistaakseni 27-vuotiaana. En muista, mistä se silloin tuli mieleeni. Luulin pitkään lukihäiriön olevan vain lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvä vaikeus, kunnes aloin lukea vain mielenkiinnosta aiheesta enemmän. Yllätyin, miten moneen muuhunkin asiaan lukihäiriö voi elämässä vaikuttaa. Tästä kirjoitin enemmän Lukihäiriö-sarjan 1. osassa.

Päädyin tekemään netissä ilmaisen lukihäiriötestin, jonka tulos suositteli minua jatkotutkimaan asiaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. En ollut sinänsä yllättynyt, koska vastasin testissä niin moneen kohtaan kyllä. Mutta olin silti epäileväinen. Voisiko minulla olla lukihäiriö?

Lukihäiriö-sarja osa 2.

Mietin silloin, menisinkö varsinaiseen lukihäiriötestiin vai en. En edes tiennyt, minne olisin ollut tarkalleen yhteydessä. Päädyin silloin ajattelemaan, etten tarvitse testiä tai sen tulosta, en vain juuri nyt. Mutta alkaessani uudelleen opiskella aikuisiällä, ajattelin, että nyt olisi hyvä viimein testata asia.

Kysyttyäni asiasta kouluni terveydenhoitajalta, hän ei pitänyt testiä minulle välttämättömänä. Eihän ammattikoulussa tarvitse lukea. Muistan olleeni ihmeissäni. Kai terveydenhoitajalla oli kädet sidotut asian kanssa ja hän toimi niin kuin yleisten käytänteiden mukaan toimitaan. Pääsin lukihäiriötestiin lopulta myöhemmin vähän sattumalta muun terveydenhuollon palvelun yhteydessä.

Lukihäiriötesti testaa lukemista ja kirjoittamista

Lukihäiriötestissä pääsin testaamaan lukemista, kirjoittamista ja kuuntelua. Testissä piti muun muassa lukea pitkiä tekstejä ja vastata sen jälkeen niihin liittyviin kysymyksiin, kuunnella sanoja ja niin sanottuja epäsanoja (eivät ole oikeita sanoja, mutta kuulostavat niiltä) ja kirjoittaa niitä ylös sekä luoda lyhyt kirjoitelma.

Testin piti muistaakseni sairaanhoitaja. Testin lisäksi keskustelimme haasteista, joita olen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen kokenut. Kerroin myös muista haasteista, kuten huonosta suuntavaistostani ja siitä, että eksyn helposti. Hän lohdutti minua, että löysinhän tännekin perille. Paljastin hänelle, että ennen pääsyäni perille, olin eksynyt ohjeista huolimatta aivan väärään kerrokseen, josta minut oli ohjattu ystävällisesti oikeaan suuntaan.

Lukihäiriötestin tulos oli minulle silmiä avaava. Minulla tosiaan oli lukihäiriö. Asian saaminen selville oli hämmentävää. Miksi minulle ei ollut tehty tätä testiä aikaisemmin? Voisiko lukihäiriö selittää sitä, että joskus asiat tuntuvat olevan minulle haastavampia kuin muille? Enkö sittenkään ole vain vähän tyhmä, niin kuin joskus jopa ajattelin itsestäni.

Kouluaikani ei ollut haastavaa, mutta hidasta

En muista koulunkäynnin olleen minulle erityisen haastavaa. Tietenkään en tiedä, mikä on normaalia, sillä minulle minun tilanteeni oli se normaali. Olin hyvä koulussa, mutta muistan tehneeni sen eteen myös paljon töitä.

Varsinkin lukioaikaan opiskelin pitkät illat, koska lukemista oli vain niin paljon. Uskon sen olleen vaikuttavin tekijä siihen, ettei lukihäiriötäni huomattu aikaisemmin. Olin hyvä oppilas, vaikka hitauteni vuoksi jouduin tekemään paljon töitä pitääkseni arvosanani hyvänä. Olisihan sen kaiken opiskeluajan voinut käyttää muuhunkin, mutta silloin menestyminen koulussa oli minulle todella tärkeää. Ehkä halusin sillä todistella itselleni ja muille, etten ollut tyhmä.

Muistan istuneeni koulupöytäni ääressä kirja edessäni ja laittaneeni sormet korviini, jotta en kuulisi huoneeni ulkopuolelta tulevia häiritseviä ääniä. Sitten luin tekstiä hiljaa itsekseni ääneen. Ajatus tuntuu nyt hieman huvittavalta, mutta tämä tuntui silloin olleen ainoa tapa, jolla lukemani jäi mieleen.

Oppitunneilla keskityin ennen kaikkea kuuntelemaan opettajaa, koska minusta tuntui, että kuuntelemalla opin parhaiten. Jos jouduin olemaan oppitunnilta pois ja opiskelemaan asian itsekseni, se ei koskaan jäänyt mieleeni niin hyvin, kuin jos olisin ollut sen oppitunnin paikan päällä. Silloin kirjoja ei ollut vielä e-kirjoina tai tekoälyn lukemana, mutta uskon, että olisin hyötynyt siitä suuresti tuohon aikaan.

Joskus lukioaikoinani muistan parinkin opettajan kysyneen minulta, onko minulla vaikeuksia lukea. Näytän kuulemma lukiessani siltä. En osannut vastata siihen mitään, sillä en pitänyt lukemistani mitenkään erityisen vaikeana. Minulle lukemiseni, oli se hidasta ja vaikeannäköistä, oli minulle kuitenkin normaalia.

En uskaltanut mennä lukihäiriötestiin

Perheessäni on lukihäiriötä, mutta koska omani ei ilmeisesti vaikuttanut merkittävän paljon lukemiseen tai kirjoittamiseen, sitä ei huomattu. Muistan lukioaikana meille tulleen kuitenkin mahdollisuuden päästä lukihäiriötestiin. Mietin pitkään, menenkö siihen, ja lopulta en vain uskaltanut mennä. Pelkäsin ehkä testin tulosta liikaa. Entä jos minullakin on lukihäiriö?

Ehkä pelkäsin testin jotenkin leimaavan minut. Pidin koulumenestystä niin tärkeänä, etten halunnut lukihäiriön jotenkin vaikuttavan siihen. Nykyään en oikein itsekään ymmärrä, miten olen tuon järkeillyt silloin päässäni. Lukihäiriön ilmeneminenhän olisi nimenomaan auttanut minua selviämään paremmin koulussa.

Nyt minua harmittaa, etten mennyt lukihäiriötestiin aikaisemmin. Olisin vielä lukiossa hyötynyt siitä: olisin saanut mahdollisesti yo-kirjoituksissa tehdä kokeeni pienemmässä ja rauhallisemmassa huoneessa sekä ehkä hieman lisäaikaakin. Mutta tärkeämpää minusta oli, että testin tulos toi myötätuntoa itseäni kohtaan. En olekaan tyhmä, vaan minulla on vain ominaisuus nimeltä lukihäiriö.

Lukihäiriö auttaa ymmärtämään itseäni paremmin

Lukihäiriön myötä pystyn ymmärtämään itseäni ja omia haasteitani paremmin. Voin olla joskus hidas tai en vain aina ymmärrä asioita niin nopeasti. Voin eksyä enkä tosiaan aina tiedä, kumpi on vasen ja kumpi oikea. En osaa lukea nopeasti ja kirjoituksissani voi olla kirjoitusvirheitä, vaikka kuinka yritän korjata kaikki löytämäni.

Ajattelen, että lukihäiriö on silti vain yksi ominaisuus minussa, ja olen sen lisäksi muutakin. Olen löytänyt omia tapoja ja keinoja selvitä näistä haasteista, ja ne voivat erota joidenkin muiden tavoista toimia. Eikä se haittaa. Olemme jokainen erilaisia ja jokaisella meistä on omat haasteemme.

En pidä lukihäiriötä esteenä kirjoittamiselle. Enemmänkin pidän sitä vain lisähaasteena, joka auttaa minua keskittymään ja pyrkimään kirjoittamaan paremmin. Tärkeintä minusta on, ettemme anna näiden ominaisuuksien estää toteuttamasta itseämme ja omia unelmiamme.

Onko sinulla lukihäiriö?

Oletko antanut sen estää itseäsi toteuttamasta unelmiasi?