Lukihäiriö-sarja osa 3: Miten lukihäiriö näkyy arjessani?

Miten lukihäiriö vaikuttaa lukemiseen ja kirjoittamiseen omassa elämässäni? Ja millä muilla tavoilla se vaikuttaa elämääni? Lukihäiriö-sarjan osassa 1 käsittelin lukihäiriön erilaisia vaikutuksia ja osassa 2 lukihäiriötestiä ja pelkoa omasta tyhmyydestä.

Lukihäiriö ja lukeminen nykypäivänä

Minulla lukihäiriö on vaikuttanut siihen, että olen hidas lukemaan. Joskus hyvinkin hidas. Rivini voivat lukiessa ”pomppia” tai kirjain voi muuttua tai kirjaimet vaihtaa paikkaansa. Se ei ole minusta liian häiritsevää, tosin yhden kirjaimen muuttuminen voi vaihtaa koko sanan tai lauseen merkitystä, mikä voi johtaa joko kummalliseen lauseeseen tai väärinymmärrykseen. Näitä sattuu kuitenkin melko harvoin, ja yleensä huomaan hetken päästä lukeneeni sanan tai kohdan väärin.

Pystyn lukemaan myös hieman nopeamminkin. En tosin tiedä, kuinka nopeaa oma ”nopea” lukemiseni on, mutta tällä tavalla lukiessani minulle ei jää oikein mitään tekstistä mieleen. Voin muistaa muutaman sanan tai yksittäisen asian, mutta kun minulta kysytään jotain tekstiin liittyvää, joudun selailemaan tekstiä tai lukemaan sen jopa kokonaan uudestaan. Ja sillä kertaa paljon hitaammin, jotta se jäisi paremmin mieleeni.

Olen myös vältellyt jonkun verran lukemista, varsinkin englanniksi. Vähitellen olen kuitenkin vain pakottanut itseni lukemaan ja ilokseni huomannut, että onnistun siinä hieman aikaisempaa paremmin. En edelleenkään ole nopea lukemaan ja luen välillä tekstiä väärin, mutta harjoitellessani huomaan siinä hieman kuitenkin kehittyneeni. Ja vaikka en edelleenkään olisi nopea lukemaan, en enää välttele sitä. Tämä on ollut itselleni tärkeä asia.

Lukihäiriö ja kirjoittaminen nykypäivänä

En muista kouluaikoinani saaneeni huomautuksia kirjoittamisestani, tai en ainakaan muista sellaisia. Aikuisiällä aloitettuani opiskelemaan uudestaan, sain välillä palautetta siitä, että kirjoitan vähän hassusti. Koskaan minulle ei selvinnyt, mitä he sillä tarkoittivat, koska omasta mielestäni tekstini oli aivan selkeä, vaikka joitain kirjoitusvirheitä niistä itsekin löysin.

Nämä kirotut kirjoitusvirheet. En vain todellakaan aina näe niitä. Voin lukea tekstini uudestaan ja uudestaan ja lähes aina löydän jonkun virheen, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Kun luulen tekstini olevan valmis, vien sen vielä varoiksi netin ilmaiseen oikoluku-sivustoon. Sivusto löytää tekstistäni vielä muutamia, joskus useitakin, virheitä lisää, joita joudun harmikseni korjaamaan.

Tyypillinen toivotus minulta. Nykyään tiedän sen olevan väärin, mutta aivoni eivät
tahdo suostua uskomaan sitä. Lisäksi olen kirjoittanut sen niin usein väärin puhelimeeni,
että se korjaa sen näin, vaikka välillä yrittäisinkin kirjoittaa sen oikein.

Joten pahoittelen sitä, että tässäkin tekstissä on todennäköisesti kirjoitusvirheitä. Ja niitä tulee olemaan varmasti tulevaisuudessakin. Yritän huomata ja korjata ne parhaani mukaan, jotta tekstiäni oli miellyttävämpi lukea. Tuskin pääsen niistä kuitenkaan kokonaan eroon, mutta yritän, opin ja kehityn. Tai ainakin toivon niin.

Ajattelen, että lukihäiriö on vain yksi monista ominaisuuksista, joita minusta löytyy. Se ei helpota kirjoittamista tai bloggaamista, mutta en anna sen olla kuitenkaan sen esteenä. Uskon, että jokainen lukihäiriöinen voi toteuttaa itseään kirjoittamalla, mutta se voi olla vain hieman haastavampaa tai voi vaatia joidenkin apuvälineiden käyttöä. Joku voisi ajatella, että lukihäiriöisenä kirjoittaminen on tarkempaan, koska silloin kiinnittää omiin virheisiinsä enemmän huomiota, mutta en lupaa, että tämä koskisi kaikkia, edes minua.

Lukihäiriö ja sen muut haasteet

Minulla menevät vasen ja oikea jatkuvasti sekaisin. En mielelläni anna siis ajo-ohjeita tai lue karttaa. Mutta niistäkin tilanteista kyllä selviää. Olen toiminut usein niin, että näytän tarvittavan suunnan kädelläni. Joskus vielä sanon sen lisäksi ääneen vasemman tai oikean, mutta se ei aina onnistu oikein. Silloin kannattaa luottaa enemmän siihen, mitä käteni näyttää. Ajo-ohjeita minun täytyy antaa onneksi vain hyvin harvoin, ja aina on perille löydetty.

Matematiikan opiskelun muistan olleen itselleni melko vaivatonta. Muistan oppineeni laskukaavat hyvin ja tehneeni läksyt mielelläni. Kertotaulut tuottivat toisaalta haasteita, enkä vieläkään osaa niitä kunnolla. Varsinkin kutosen ja seiskan kertotaulut tuntuvat menevän jatkuvasti sekaisin ja sorrun laskemaan laskut laskimella. Hyvähän tätäkin taitoa olisi kehittää, mutta kertolaskujen ulkoa osaamista tarvitsee arjessa kuitenkin suhteellisen harvoin.

Sanalliset tehtävät sen sijaan tuottivat minulle haasteita. En aina onnistunut luomaan oikeanlaista kuvaa päässäni ja joskus laskin laskun ihan päin honkia, koska lähtökohtaisesti piirtämäni kuva oli väärin. Samoin autojen nopeuksiin ja kilometrimatkoihin liittyvät laskut olivat hankalia jotenkin hahmottaa. Enkä vieläkään osaa sanoa, milloin Matti on perillä, jos hän ajaa matkan x 80 km/h nopeudella. Minulle riittää, että Matti pääsee turvallisesti perille.

Kielet eivät millään meinaa jäädä päähäni. Kun ala-asteella englannin lisäksi tuli mahdollisuus opiskella saksaa tai ranskaan, nauroin itsekseni, että hyvä jos tämän englannin nyt edes oppisi. Motivaationi uutta kieltä kohtaan oli kieltämättä myös huono, joten ei ihme, etten sitä kunnolla oppinutkaan. Muistan kyllä, että olisin kieliopin oppinut melko hyvin, mutta sanat eivät vain jääneet mieleeni. Olin siinä suhteessa onnekas, että pystyin jotenkin muistamaan sanat vielä kokeen tullessa, mutta paria kuukautta myöhemmin olin ne jo tyystin unohtanut. Työmuistini toimii siis jossain määrin hyvin, mutta pidempi aikainen ei.

Työmuistissani ei silti ole aina kehumista. Välillä liian monta asiaa yhtä aikaa tuntuu aivan liian mahdottomalta omaksua. Päässäni tuntuu kuin aivoni ylikuumentuisivat, enkä pysty vastaanottamaan enää yhtään uutta tietoa. Tässä olen huomannut sen, että muistiinpanojen tekeminen helpottaa minua suuresti. Silloin ei tarvitsekaan pitää kaikkea uutta tietoa ylhäällä yhtä aikaa, ja tämä estää aivojeni ”ylikuumenemisen”. Uskon kuitenkin, että tässäkin asiassa omaa työmuistia pystyy harjoittamaan, ja uusien asioiden omaksuminen helpottuu.

Lukihäiriön vahvuuksia

En lähtökohtaisesti pidä lukihäiriötä minkään uuden oppimisen esteenä. Näen edessäni vain haasteita, joista toiset ovat helpompia ja toiset vaikeampia kuin toiset. Jotkut asiat vievät enemmän aikaa kuin toiset. Joskus jopa muistan paljon erilaisia yksityiskohtia, pitkänkin ajan takaa, ja silloin pääsen yllättämään jopa läheiseni. Ehkä muistini ei ole huono, mutta se vain toimii eri tavalla, joka ei tosin itsellenikään ole aina aivan täysin selvä. Muistiinpanojen tekeminen on kuitenkin auttanut minua monesti niin arjessani kuin työssäkin.

Jossain ehdotettiin myös, että lukihäiriöiset ihmiset ovat luovia ja ajattelevat helpommin ”laatikon” ulkopuolelta. Ehkä tämä pitää paikkansa. Olen joskus huomannut, että jonkin pulman edessä, saatan ollakin minä, joka keksii siihen ensimmäisenä ratkaisun. En tiedä, johtaako lukihäiriöni näihin vastauksiin, mutta ei sillä ole merkitystäkään. Tärkeämpää on, että ratkaisu löytyy.

Jokaisella lukihäiriöisellä on varmasti omat ja erilaiset haasteensa, ja toisilla tosiaan haasteet ovat suurempia kuin toisilla. Toivon kuitenkin, ettei kukaan lukihäiriöinen pidä omia haasteita esteenä itselleen ja omien unelmien tavoittelemiseen. Jokainen meistä voi löytää ne omat tavat toimia ja selvitä. Ja ne tekevät meistä omalla tavallamme erityisiä.

Lukihäiriö-sarja

osa 1: Lukihäiriö ja mihin kaikkeen se vaikuttaa

osa 2: Olenko tyhmä? Lukihäiriötesti

osa 3: Miten lukihäiriö näkyy arjessani?

Onko sinulla ollut samanlaisia haasteita lukihäiriön kanssa?

Mitä tapoja olet keksinyt helpottaaksesi arkeasi tai työtäsi?