Sanoja elämän sivuilla

Loppukysymyksien sijaan kysynkin sinulta lukija heti yhden kysymyksen: Mitä mieltä olet muuttuneesta Blogit.fi -sivustosta? Ulkoasun muutokset Olen kieltämättä hidas tottumaan uusiin muutoksiin. Varsinkin visuaalisiin ja varsinkin silloin, kun omissa silmissäni vanhassa sivustossa ei ollut mitään vikaa. Postauksien seassa lymyilevät top-lista sekä suosittuja postauksia ja blogeja -listat eivät tahdo kunnolla erottua varsinaisista postauksista. Tai ainakaan yhtä selkeästi kuin ennen. Värimaailma on melko haalea, mutta miellyttävä. Ja täytyy myöntää, että pidän näistä uusista fonteista. Sivusto näyttää kaiken kaikkiaan siistiltä ja ehkä jopa nykyaikaisemmalta. En tosin osaa sanoa, onko se nykyaikainen aina kuitenkaan parempi vaihtoehto. Tekeekö tekoäly päätökset puolestani? Muuttunutta sivuston ulkonäköä enemmän minua kuitenkin harmittaa omien vaikutusmahdollisuuksien väheneminen. Enää en voi esimerkiksi päättää, mihin kategoriaan postaukseni kuuluu. Ilmeisesti tekoäly hoitaa sen jatkoss...

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts&Söderström, 2011) yhdistää hienosti fantasiakerronnan vintage-valokuviin, jotka luovat tarinaan jännittävän ja omanlaisensa tunnelman. Mielikuvitus pääsee vanhanaikaisten mustavalkovalokuvien kautta eri tavalla valloilleen, ja kirjan ulkonäköön on panostettu koristeellisuudella luoden siitä jopa hieman vintagen näköisen itsekin. Mystinen saari, jossa salaisuudet paljastuvat 15-vuotias Jakob on lapsesta asti ihaillut suuresti isoisäänsä Abrahamia, joka mielellään kertoo hänelle satuja hurjasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Saduissa isoisä pakenee kammottavia hirviöitä ja päätyy mystiselle saarelle Walesiin. Saarella hän on tapaa Neiti Peregrinen ja päätyy osaksi hänen orpokotiaan, joka on tarkoitettu ainoastaan eriskummallisille lapsille. Orpokodin lapsilla on mitä merkillisimpiä kykyjä, ja isoisältä löytyy jopa muutama valokuva todisteeksi näistä. Lähdettyään orpokodista isoisä osallistui sotaan natseja vastaan ja jatkoi...

Kevät tuntuu olevan muutoksen aikaa. En tiedä, johtuuko se vain ympäröivän luonnon heräämisestä talven jäljiltä, vai onko kyse jostain muusta. Ehkä jokin pitkään sisälläni talvehtinut alkaa vähitellen nostaa päätään. Mitä se sitten onkaan. Keväisin koen usein olevani hieman haikea. Kirjoittaminen ja lukeminen miltei tyrehtyvät Tämä haikeus tuntuu hiipivän kirjoittamiseenkin. En koe tyhjän paperin kauhua, mutta tekstini etenevät jotenkin verkalleen ja epäröinnin määrä kasvaa sitä mukaa. Kirjoitan ja luen kirjoittamaani läpi uudestaan ja uudestaan. Aina löytyy jotain korjattavaa, johon ei kuitenkaan halua siinä hetkessä tarttua. Välillä mietin, tuleeko mistään koskaan valmista. Lukemisessa koen samankaltaista haikeutta. Joko kirjat eivät tunnu innostavilta tai sitten hyvääkin tekstiä tulee jotenkin vaivalloisesti luettua. Välillä jopa unohdan, mitä kirjassa oli aikaisemmin tapahtunut. Silloin päädyn selailemaan kirjaa taaksepäin ja yritän painaa mieleeni kaikki käänteet ja useat henkilöh...

Haittaisiko sinua, jos saisit tietää kesken lukemisen, että kirjan kirjoittaja on tuomittu rikollinen? Vaikuttaisiko se jollain tavalla lukukokemukseesi tai jättäisitkö jonkin kirjan peräti kokonaan lukematta sen takia? Fantasiaseikkailu: Belgarionin taru Olin jo aivan unohtanut tämän kirjasarjan, kunnes se sattumalta tuli minua vastaan kirjaston hyllyssä. Ajattelin, että olisi viimein aika perehtyä siihen. Luin ensimmäisen osan Kiven vartija (Karisto, 2003) jo viime syksynä, ja olin pitänyt tarinaa viihdyttävänä ja mukaansatempaavana. Nappasin tällä kerta mukaani kirjasarja toisen ja kolmannen osan. Kyseessä on kirjasarja nimeltä Belgarionin taru , joka on kaiken kaikkiaan viisiosainen. Kirjasarjassa seurataan nuoren Garionin matkaa tutusta ja turvallisesta maatilasta kohti suurempaa seikkailua niin miekkoineen, velhoineen kuin erilaisine taikaolentoineen. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, tai siltä ainakin Garionista tuntuu. Uhkaavan sodan lisäksi hän joutuu kohtamaan uusia ja mer...