Sanoja elämän sivuilla

Kesäni piti olla vailla suunnitelmia. Mennä virran tai tuulen vietävänä ja katsoa, minne sitä sitten viimein laskeutuu. Välillä toki näinkin kävi, mutta enemmänkin vain kirjojen osalta. Kesä vailla suunnitelmia oli ehkä kauniimpi ajatuksena kuin mitä sitten todellisuudessa kävikään. Kun julkaisin postauksen, olin jo seuraavana päivänä syynäämässä läpi Varsinais-Suomen kulttuuritapahtumia. Monia vaihtoehtoja ponnahti silmiini, ja niin suunnitelmani alkoi kehkeytyä. Kirjoja, kulttuuria ja sohvalla loikoilua Päädyin tutkailemaan harrasteajoneuvoja Salon torille ja toisena päivänä kävin ihastelemassa valokuvataidetta Taidemuseo   Veturitallissa . Finncon tuli kahlattua myös läpi Turussa asti , ja sitä seuraavat päivät vietin sateen ropistessa ikkunaan sohvalla vain loikoillen. Mutta lukemista, sitä en juurikaan suunnitellut etukäteen. Lukulistaltani löytyy muutamiakin kirjoja, joita odottelen vapautuviksi kirjastosta. Olen luottanut tähän mennessä lähinnä onneeni, vaikka olen tietoin...

Olen intoutunut suunnittelemaan. Miten paljonkin mietin asioita etukäteen, tarkistan ja otan selvää, lasken, punnitsen… Teen tätä jopa liiaksi asti. Kesä on jostain syystä, tai juurikin tästä syystä, poikkeus. En juurikaan aikatauluta sitä etukäteen. Kesä, eikä mitään tekemistä? Suunnittelemattomuudessa on se hyvä puoli, että voi nauttia enemmän hetkestä. Nauttia siitä tunteesta tai ajatuksesta, mikä milloinkin tulee mieleen, ja toimia sen mukaan. Eräs läheiseni on tässä omimmillaan, ja hänelle tuleekin usein yllättäviä ja mielenkiintoisia ideoita. Niitä sitten toteutamme tilanteen ja sään niin salliessa. Tämäkin kaunis maisema tuli vastaan hieman vahingossa, kun tutun lenkkireitin sijaan meninkin vähän matkaa toiseen suuntaan. Toki kaikkia toiveita tai haaveita kesän suhteen ei tule toteutetuksi, jos niitä ei etukäteen suunnittele. Jotkin tapahtumat ovat vain tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Nämä ovatkin minulle hieman hankalampia. Välillä haluaisin olla melkein joka paikassa muk...

Kevät tuntuu olevan muutoksen aikaa. En tiedä, johtuuko se vain ympäröivän luonnon heräämisestä talven jäljiltä, vai onko kyse jostain muusta. Ehkä jokin pitkään sisälläni talvehtinut alkaa vähitellen nostaa päätään. Mitä se sitten onkaan. Keväisin koen usein olevani hieman haikea. Kirjoittaminen ja lukeminen miltei tyrehtyvät Tämä haikeus tuntuu hiipivän kirjoittamiseenkin. En koe tyhjän paperin kauhua, mutta tekstini etenevät jotenkin verkalleen ja epäröinnin määrä kasvaa sitä mukaa. Kirjoitan ja luen kirjoittamaani läpi uudestaan ja uudestaan. Aina löytyy jotain korjattavaa, johon ei kuitenkaan halua siinä hetkessä tarttua. Välillä mietin, tuleeko mistään koskaan valmista. Lukemisessa koen samankaltaista haikeutta. Joko kirjat eivät tunnu innostavilta tai sitten hyvääkin tekstiä tulee jotenkin vaivalloisesti luettua. Välillä jopa unohdan, mitä kirjassa oli aikaisemmin tapahtunut. Silloin päädyn selailemaan kirjaa taaksepäin ja yritän painaa mieleeni kaikki käänteet ja useat henkilöh...

Olin kuuntelemassa 16.4.2026 Salon pääkirjastossa Kirjailijavieraana ollutta Anni Kytömäen haastattelua. Täytyy myöntää, että Finlandia-voittaja ei ollut minulle ennestään kovin tuttu, vaikka olenkin hänen voittajakirjastaan joskus kuullutkin. Oli mielenkiintoista tutustua Kytömäkeen, ja kuulla hänen tarinansa lapsuuden metsien tarinoista kohti kirjailijan uraa. Lapsuuden metsissä tarinoita alkoi syntyä Pirkanmaalta kotoisin oleva luonnonystävä, tai näin haastattelija Päivi Palm kuvailee Anni Kytömäkeä . Luonto on ilmeisen tärkeä Kytömäelle, ja hän kertookin puhuvansa mieluummin luontoyhteydestä kuin luontosuhteesta. Luontosuhde ei hänen mukaansa kuvaa tarpeeksi hyvin sitä, kuinka me kaikki olemme osa luontoa ja sen monimuotoisuutta. Ja kuinka voimme tuntea tuon yhteyden kulkemalla metsässä, niin kuin hän on itsekin lapsuudestaan usein tehnyt. Kirjailijavieraana Anni Kytömäki Salon pääkirjastossa. Lapsuudesta asti metsällä onkin ollut tärkeä vaikutus Kytömäen elämään. Hän piti jo tuoll...

Vietän mielelläni paljon aikaa kirjastossa. Pidän niiden loputtomista hyllyistä täynnä mielenkiintoisia ja erilaisia kirjoja. Sohvasta, jossa voin niitä ihmetellä ja erilaisista työskentelypisteistä, joihin voin läppärini kanssa mennä kirjoittamaan tätäkin blogipostausta. Kirjastossa tunnen itseni rauhalliseksi ja tuntuu kuin kaikki oman elämän sen hetkiset murheet väistyisivät hetkeksi. Huom! Päivitetty versio tekstistä löytyy Substackista: Tärkeä paikka elämässäni: kirjasto Maailmanlopun viimeinen paikka Muistaakseni kun Walking Dead -sarja oli vasta tullut, mietin mitä tapahtuisi, jos ihmiset muuttuisivat oikeasti zombeiksi ja valtaisivat maan. Joutuisimme sarjan kaltaiseen maailmanlopun raatelemaan tunnelmaan, taistelemaan oikeasti selviytymisen puolesta. Mietin, mitä voisin edes tehdä siinä tilanteessa? En jäänyt kovin syvällisesti pohtimaan erilaisia selviytymisstrategioita, vaan mietin asiaa hieman vapaammin. Minne menisin, jos saisin valita loppuiäkseni vain yhden paikan? Mieti...

Sanojen Salo on Salossa järjestettävä sanataiteen ja runouden festivaali, johon törmäsin oikeastaan ihan vain sattumalta. Selailin Salon kaupungin tapahtumakalenteria ja tämä festivaali iski silmääni. En tiedä, järjestetäänkö festivaali ensimmäistä kertaa, sillä en muista koskaan ainakaan kuulleeni siitä aikaisemmin. Mistään isosta tapahtumasta ei tosin olekaan kyse. Sanojen Salo -festivaali toteutui yli viikon kestävänä aikana, alkaen lauantaista 8.11.2025 ja päättyen sunnuntaina 16.11.2025. Ohjelmaa oli järjestetty jokaiselle päivälle, lähinnä yksi ohjelma per päivä. Ohjelmat olivat keskittyneet Kulttuuritalo Villiin, mutta joitain tapahtumia järjestettiin muualla, kuten eri kirjastoissa, teatterissa tai ravintolassa. Ohjelmaa löytyi niin aikuisille kuin lapsillekin. Festivaalin järjestäjinä toimivat Pro Rantakivet ry ja Salon kulttuuripalvelut . Festivaalin teemana oli leikkisyys ja kielen luova käyttö ” kieli keskellä leikkiä ”. Jos oikein ohjelmalistaa selaillessani ymmärsin, s...

Olin mukana ensimmäisessä tänä syksynä järjestettävässä Novellikoukussa Salon pääkirjastossa. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun osallistuin tapahtumaan. En edes muista, milloin kuulin ensimmäistä kertaa Novellikoukusta, mutta siitä on ainakin jo useampi vuosi aikaa. En vain koskaan saanut lähdettyä tapahtumaan, aina oli muka jotakin muuta ja lopulta vain unohdin koko asian, vuosiksi. Nyt viimein sain lähdettyä mukaan. Alkuun minua vähän jännitti. Pääkirjasto on minulle kuitenkin entuudestaan tuttu paikka, ja osasin jo arvata, missä Novellikoukku mahdetaan järjestää. Tulin hyvissä ajoin jo paikalle ja istuuduin mukavaan nojatuoliin. Levittelin kassini ja laukkuni, ja kaivoin käsityöni esiin. Katselin ympärilleni ja huomasin monen muun myös saapuneen jo paikalle. Heidän innokas keskustelunsa sai minut hymyilemään. He olivat saattaneet käydä täällä jo vuosia. En ole erityisen taitava tekemään käsitöitä. Olen vuosien varrella neulonut ja virkannut, mutta työni ovat olleet lähinnä melko t...