Sanoja elämän sivuilla

Psykologista jännitystä ja jopa kauhua aikuisten ja nuorten niin erilaisten maailmojen välillä. Kun toiset yrittävät kulkea pimeydestä kohti valoa, niin toiset pyrkivät valon avulla löytää pimeyteen. Mielenkiinnolla tartuin tähän Tiiliskivi-palkinnon voittaneeseen kirjaan, joka luo jännittävän tarinan näiden asioiden välille. Tarinat kohtaavat odottamattomalla tavalla Itsevalaisevat (Tammi, 2008) kirjan tarina alkaa Eliaksesta, perheenisästä, joka on palaamassa autolla kotiinsa juuri jättämänsä rakastajattarensa luota. Sateisessa risteyksessä odottaessaan valojen vaihtumista Elias huomaa tutun sadetakin. Se on samanlainen kuin hänen tyttärellään Iiriksellä. Mutta kuka tuo vanha mies hänen rinnallaan on? Ja miksi miehen kasvot näyttävät hupun alla jotenkin kummallisilta? Elias ei saa näkemäänsä mielestään. Varsinkaan sen jälkeen kun selviää, että hänen tyttärensä on kadonnut. ”Maailma ympärillä oli paikoillaan, jähmettynyt kuin valokuva, välinpitämätön. Se jatkoi aivotonta kulkuaan, ei ...

Olin kuuntelemassa 16.4.2026 Salon pääkirjastossa Kirjailijavieraana ollutta Anni Kytömäen haastattelua. Täytyy myöntää, että Finlandia-voittaja ei ollut minulle ennestään kovin tuttu, vaikka olenkin hänen voittajakirjastaan joskus kuullutkin. Oli mielenkiintoista tutustua Kytömäkeen, ja kuulla hänen tarinansa lapsuuden metsien tarinoista kohti kirjailijan uraa. Lapsuuden metsissä tarinoita alkoi syntyä Pirkanmaalta kotoisin oleva luonnonystävä, tai näin haastattelija Päivi Palm kuvailee Anni Kytömäkeä . Luonto on ilmeisen tärkeä Kytömäelle, ja hän kertookin puhuvansa mieluummin luontoyhteydestä kuin luontosuhteesta. Luontosuhde ei hänen mukaansa kuvaa tarpeeksi hyvin sitä, kuinka me kaikki olemme osa luontoa ja sen monimuotoisuutta. Ja kuinka voimme tuntea tuon yhteyden kulkemalla metsässä, niin kuin hän on itsekin lapsuudestaan usein tehnyt. Kirjailijavieraana Anni Kytömäki Salon pääkirjastossa. Lapsuudesta asti metsällä onkin ollut tärkeä vaikutus Kytömäen elämään. Hän piti jo tuoll...

Tarvitseeko bloggaamisen lisäksi Facebookia, Instagramia tai Tiktokia? Jotain sosiaalista mediaa kun niin usein tunnutaan suositeltavan blogin lisäksi. Mutta onko some oikeasti hyödyllinen bloggaamisen kannalta? Entä somen tuomat haittapuolet? Tuttu ja turvallinen Facebook Käytin Facebookia nuoruudessani ahkerasti. Päivitin sinne turhia ajatuksenjuoksujani, lisäilin kuvia lähinnä itsestäni sekä kommentoin ja tykkäsin ystävieni päivityksistä. Lopulta päivitin Facebookiani enää vain harvakseltaan ja vähitellen lopetin sen käytön. Monesti mietin jopa koko profiilini poistamista. Mutta siellä se edelleen on. Viimeisin päivitys taitaa tosin olla jostain ehkä neljän vuoden takaa. Facebookin aktiivisen käytön lopetettuani en ole juurikaan kaivannut sitä. En ole enää kiinnostunut jakamaan sinne tietojani omasta elämästäni tai kuvia itsestäni. Ajatus siitä tuntuu tällä hetkellä minusta hieman teennäiseltä ja jotenkin myös, no, itsekeskeiseltä. Ymmärrän kuitenkin, jos joku haluaa sitä käyttää. O...

Suomen kielemme on rikas ja omaa erilaisia murteita ja niiden yhdistelmiä, joita itsekin sekoitan puheessani huomaamattani. Ja vaikka suomalainen olenkin, joskus minua on luultu puheeni perusteella ulkomaalaiseksi. Helposti tarttuvat murteet Olen kotoisin Kuusamosta ja puheestani voi huomata pohojoisia piirteitä. Harmikseni minulle kerrottiin jo ala-asteella, että Kuusamon oma murre on tyystin kadonnut. Opettajani mukaan enää vain harvat puhuivat sitä, ja hekin olivat pitkälti jo vanhainkodin asukkaita. En osaa arvioida, mitä murretta tarkalleen puhuin asuessani vielä Kuusamossa, mutta uskon sen ainakin hyvin läheisesti muistuttavan Oulun murretta. Se kuulostaa ainakin omaan korvaani kaikista kotoisimmalta. Muiden alueiden murteet tarttuvat minuun liiankin helposti. Asuessani Varsinais-Suomessa jo yli kymmenettä vuotta en voi välttyä kuulemasta ja itsekin käyttämästä sen murteen sanoja, esimerkiksi sanaa kui . Se ei ole mielestäni erityisen kaunis sana, ja yritän aina muistaa korvata ...

Bloggaamisen maailma oli kiehtonut minua jo jonkin aikaa: mitä voin tarjota sen kautta muille ja mitä siitä voin itse saada. Nyt olen ollut osa tätä maailmaa noin puolisen vuotta. Mitä ajatuksia se on minussa herättänyt? Ihanat ja kamalat pienet virheet Aloitin bloggaamisen pitkän harkinnan jälkeen. Ajatus aloittamisesta tuntui silloin jännittävältä ja epävarmalta, ja pohdin usein, onko bloggaamisen aloittaminen liian myöhäistä tai kannattaako valita Bloggeria . Nyt olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä tätä kokeilemaan. En edelleenkään ole ihan varma, miten kaiken pitäisi tai kuuluisi toimia, ja välillä huomaan vasta paljon myöhemmin tekemiäni pieniä virheitä. Tekemiäni virheitä ovat muun muassa asetusten ongelmat, toisten blogeihin kommentoiminen ja jopa omista otsikoistani löytämäni kirjoitusvirheet. Tekstini eivät kuulemma päivity kaikille lukijoilleni, mutta useiden yritysten jälkeen en edelleenkään ole löytänyt siihen ratkaisua. Varsinkaan, kun huomaan joillekin teille tekstini...