1900-luvun kirja-automaatti? Kirjailija Victoria Holt

Tutustuin Victoria Holtiin ihan sattumalta, kun nappasin yhden hänen kirjoistaan mukaani kansalaisopiston kirjojen vaihtohyllyltä. Kirjan punainen väri kiinnitti heti huomioni ja pidin sen selkämyksen kauniista koristeellisuudesta. Pitelin kirjaa kädessäni jonkun aikaa, kunnes muistin kiirehtiä linja-autopysäkille ja sujautin kirjan kassiini sen enempää sitä ajattelematta.

Kirous Egyptin kaivauksilla?

Kirjan nimi oli Kuninkaiden kirous (Tammi, 1973). Se kertoi englantilaisista nuorista aikuisista ja heidän yhteisestä kiinnostuksestaan arkeologiaan. Erityisesti Egyptin kaivaukset kiinnostivat heitä, sillä yhden nuorista, Tybaltin, isä menehtyy siellä mystisesti kesken kaivauksien. Puheet kirouksesta lähtevät oitis liikkeelle ja tavoittavat nämä nuoret Englannissa.

Kirjan päähenkilö oli yksi näistä nuorista, Judith, jonka kasvutarinaa seurataan oppimisesta innostuneesta tytöstä arkeologiaan intohimoisesti suhtautuvaksi naiseksi. Mutta tuohon aikaan, naiselle ei ollut sallittua työskennellä itse arkeologina. Päätyykö Judith vain sivustaseuraajan rooliin? Ja miten Tybalt tähän liittyy?

Kuninkaiden kirous -kirjan näyttävä selkämys.

Kuninkaiden kirous oli kevyt ja romanttinen kirja, jota oli ihan viihdyttävä lukea. En välttämättä lukisi kirjaa enää uudelleen, mutta Holtin muihin teoksiin voisin ehkä tutustuakin. En mene itse kirjaan kuitenkaan tämän enempää. Kiinnostavampaa minusta oli nimittäin tietää, kuka kirjan kirjoittanut Victoria Holt oli.

Victoria Holt, vain yksi useista kirjailijanimistä

Victoria Holt, joka oli oikealta nimeltään Eleanor Alice Hibbert, oli brittiläinen kirjailija. Hän aloitti uransa kirjailijana 35-vuotiaana ja kirjoitti aktiivisesti 1940-luvulta 1990-luvulle asti. Hibbert oli hyvin toimelias kirjailija, sillä hän julkaisi uransa aikana kaiken kaikkiaan huimat 200 teosta.

Hibbert kirjoitti kirjojaan usealla eri kirjailijanimellä, mutta Victoria Holt oli niistä kenties tunnetuin. Victoria Holttina hän keskittyi kirjoittamaan ”gothic romancea” eli goottilaista romantiikkaa, joita hän kirjoitti peräti 32:den kirjan verran. Omien sanojensa mukaan historia ja matkailu inspiroivat häntä kirjoitustyössä.

Jopa viisi kirjaa vuodessa?

Eleanor Hibbertin kyky kirjoittaa useita, jopa viisi kirjaa vuodessa, oli minusta hämmästyttävää. Hän kirjoitti omien sanojensa mukaan jokainen päivä. 50-luvulla Hibbert onnistui kirjoittamaan 53 kirjaa viidellä eri kirjailijanimellä. Hän oli selvästikin hyvin sitoutunut kirjoittamiseen ja hänen ahkeruuttaan ei voinut kuin ihailla.

Jäin kuitenkin miettimään, mistä kaikesta hän joutui ehkä kirjoittamisen vuoksi luopumaan. Hibbertillä oli aviomies, mutta muuta perhettä hänellä ei ollut. Aviomiehensä kanssa he matkustelivat paljon ja kävivät risteilemässä vuosittain. Matkoillaankin Hibbert jatkoi ahkeraa kirjoittamista. Uhrasiko Hibbert koko elämänsä kirjoittamiselle? Vai oliko kirjoittaminen hänelle niin tärkeää, ettei hän kaivannut elämäänsä muuta?

” I love my work so much that nothing would stop me writing. I never think of the money I’m making. When I finish one book I start on the next. If I take even a week’s break I just feel miserable. It’s like a drug.”

- Eleanor Hibbert

Hibbert itse kuvaili itseään pakonomaiseksi kirjoittajaksi. Hän kirjoitti aamuisin viisi tuntia ja ylsi peräti 5000 sanaan (joka on ehkä noin 7-8 A4-kokoista paperia) päivässä. Sen lisäksi hän käytti aikaansa etsien taustatietoja ja oikolukien kirjoituksiaan. Näin tuntimäärällisesti kun ajattelee, tuo kuulostaa melko läheltä ainakin ihan normaalia kahdeksan tunnin työpäivää. Mutta kun on kyse luovasta työstä, voisi kuvitella tuon työmäärän olevan melko raskasta. Varsinkin, jos työtä tekee joka päivä.

Ehkä kyse olikin enemmän hänen parhaimmista päivistään. Alkuun Hibbert on voinut kirjoittaa paljon maltillisemmin ja lisätä tahtiaan vuosien ja kokemuksien kertyessä. Ehkä ammattilaisasemaan päästyään ei kirjoittamiselle vain näyttänyt tulevan loppua. Jos Hibbertille tarinoita vain pulppusi mieleen, miksei hän niitä olisi kirjoittanut. Ja täytyihän hänen nauttia kirjoittamisesta.

Kirjoittamiselle voi antaa aikaa

Olen itse vasta kirjoittamisharrastuksen alussa, enkä voisi kuvitellakaan vielä kirjoittavani viittä tuntia päivässä. Ammattikirjailijalle se voi olla varmasti arkipäivää, vaikka toki monella kirjailijalla on omat tapansa ja määränsä mitä he kirjoittavat. Ehkä tämänkaltainen määrä on myös minulle vielä mahdollista, tosin joskus tulevaisuudessa.

Etenen kirjoittamisessani vielä pienin askelin. Kaikkien ei tarvitsekaan olla samanlaisia Hibbertin kaltaisia kirja-automaatteja. Toiset etenevät nopeammin ja toiset hitaammin, joku toinen kirjoittaa paljon ja joku toinen hieman vähemmän. Omalle kirjoittamiselle voi antaa myös aikaa. Aikaa oppia ja kehittyä.

Tiedot Victoria Holtista ja lainaus hänen sanoistaan löytyvät wikipedia.org:n Eleanor Alice Burfordia käsittelevältä englanninkieliseltä sivulta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Eleanor_Alice_Burford#:~:text=Eleanor%20Alice%20Hibbert%20(n%C3%A9e%20Burford;%201%20September,was%20an%20English%20writer%20of%20historical%20romances.


Onko Eleanor Hibbert tai hänen kirjailijanimensä Victoria Holt sinulle ennestään tuttuja?
Mitä mieltä olet hänen kirjoitustahdistaan?