Tarina hirviöstä ja sen luojasta: Frankenstein

Frankensteinin hirviö on varmasti monille tuttu erilaisista populaarikulttuurin yhteyksistä. En edes muista, milloin olisin törmännyt siihen ensimmäisen kerran, mutta epäilen sen tapahtuneen jo joskus lapsena. Mutta mikä on Frankensteinin ja sen hirviön tarina alun perin?

Kirjailijan idea tuli unesta

Frankenstein julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1818. Siitä on vuosien varrella tehty useampikin suomennos, joista itse luin viimeisimmän vuodelta 2021 (Basam Books). Siihen oli mukavasti lisätty aikaisempien julkaisujen esipuheet, joissa myös itse kirjan kirjoittaja Mary Shelley pääsi ääneen.

Mary Shelley: Frankenstein

Shelley, hänen miehensä ja pari heidän ystäväänsä olivat sateisena iltana lukeneet viihdykkeenä kummitustarinoita ja päätyneet haastamaan toisensa kirjoittamaan oman kummitustarinansa. Ajatus ei edennyt Mary Shelleyn mielessä sinä iltana vielä sen pidemmälle, vaan hän jäi kuuntelemaan miehensä ja ystävänsä puheita luonnontieteistä ja sen mahdollisista saavutuksista ennen nukkumaan menoaan. Shelley itse uskoi näiden puheiden vaikuttaneen hänen seuraavan yönsä painajaiseen.

Painajaisessa Shelley oli nähnyt tiedemiehen, joka hämärässä kammiossaan oli kumartunut ruumiin yläpuolelle. Ihmeellisen koneen avulla tiedemies oli saanut ruumiin heräämään eloon ja sen kellertävät ja vetiset silmät saavat tiedemiehen kavahtamaan kauhusta. Herättyään Shelley oli ajatellut, että tuskin mikään voisi tehdä kauhistuttavampaa vaikutusta kuin elottoman ihmisen palauttaminen takaisin henkiin.

Frankensteinin tunnontuskat

Frankensteinin tarina kertoo Victor Frankensteinista, intohimoisesti luonnonfilosofiaan suhtautuvasta nuoresta miehestä, joka äitinsä kuoleman jälkeen lähtee jatkamaan opintojaan yliopistoon ulkomaille. Hänellä on vahva usko siihen, että hänen tehtävänsä olisi saavuttaa jotain suurta tieteen saralla, ja hän keskittyy opinnoissaan tämän uskon täyttämiseen.

Intohimonsa ajamana Frankenstein löytää keinon rakentaa elävän ihmisen, pala palalta. Keskittyminen tehtävään vie hänen kaiken aikansa ja melkein terveytensäkin. Frankensteinin viimein onnistuttua luomistyössään, kauhu ottaakin hänestä vallan. Mitä hän onkaan mennyt tekemään?

”Olin luopunut levosta ja uhrannut terveyteni saavuttaakseni tuon tavoitteen. Olin janonnut sitä kiihkolla, joka ylitti kaikki säälliset mittasuhteet. Ja nyt, työni tultua valmiiksi, unelman kauneus katosikin ja vaihtui kauhuun ja inhoon, joka täytti sydämen ja salpasi hengen.” 

- Frankestein, suomentanut Hannu Poutiainen

Kauhistuessaan luomastaan hirviöstä Frankenstein päättää hylätä sen ja vain toivoo, että se kuolisi itsekseen pois. Hirviö katoaa, mutta ajatukset luomistyöstään eivät jätä Frankensteinia kuitenkaan rauhaan. Ne seuraavat häntä alati, eikä hän voi välttyä sen tuomilta tunnontuskilta. Kaikkien ikävien tunteidensa lisäksi Frankensteinilla olisi vielä jotain pahempaa kohdattavanaan: hänen oma luomuksensa.

Frankensteinin hirviön inhimillisyys yllätti

Frankensteinin hirviö kuvataan populaarikulttuurissa suureksi ja pelottavaksi, mutta tuskin puhumaan saatikka ajattelemaan pystyväksi olennoksi. Mielikuvani hirviöstä oli siten varsin yksitoikkoinen, ja sen takia kirjan tarina pääsikin yllättämään minut positiivisesti.

Oli surullista seurata, kun luojansa hylkäämä Frankensteinin hirviö etsii itseään ja syytä omalle olemassaololleen. Se kokee itsensä yksinäiseksi ja surulliseksi, mutta samalla suuri maailma kiinnostaa sitä. Se näkee luonnon ja sen eläinten kauneuden, mutta kauniina se näkee ennen kaikkea ihmisen.

Miten paljon tuo hirviö halusikaan olla ihmisten kanssa ja saada heidän hyväksyntänsä. Kokea sen rakkauden ja hellyyden, mitä se näki ihmisten antavan toisilleen. Mutta jäädessään ilman sitä ja kokiessaan ihmisiltä vain pelkkää inhoa ja hyljeksintää, sen vihan tunteet nousevat pintaan. On koston aika.

Vastuu, kaipaus ja kosto

Frankensteinin ja hänen hirviönsä tarina on surullinen kertomus vastuusta ja sen pakoilusta, kaipuusta rakkauteen ja toisten hyväksyntään sekä kostosta. Kirjan edetessä tulee esiin suuria kysymyksiä oikeasta ja väärästä, etten itsekään olisi ollut varma, miten olisin vastaavissa tilanteissa toiminut. Kirjassa oli mielenkiintoista pohdintaa näistä kysymyksistä, joihin Frankensteinin kokemat suuret tunnontuskat istuivat uskottavasti.

Kirja itsessään lähtee hieman hitaasti liikkeelle. Alkutekstin, tai sanoisinko johdantotarinan, jälkeen tarina keskittyy pitkänkin aikaa kertomaan Frankensteinin nuorenmiehen elämästä ennen hirviönsä luomista. Hänen tarinansa oli sinänsä kiinnostava, mutta odotin enemmän hänen luomuksensa ilmaantumista tarinaan. Ehkä olin vain kärsimättömän innokas lukemaan itse hirviöstä.

Kun Frankenstein luo hirviönsä, tarina alkaa elämään eri tavalla. Se muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja etenee paikoin jännittävästi. Välillä tapahtumat etenevät melko nopeasti, välillä tarinan syvällisempään puoleen keskitytään pitkäksikin aikaa. Ihmettelin välillä tätä jopa suurta vaihtelua, mutta se ei mitenkään haitannut tarinan kulkua.

Ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen

Kirja oli mielestäni hyvällä tavalla mieleenpainuva. Se herätti ajatuksia ja kuten aikaisemmin kerroin, mietin itsekin, miten olisin vastaavissa tilanteissa toiminut. En tiedä, olisinko silti toiminut oikein tai väärin, koska kysymykset eivät olleet aina helppoja tai yksinkertaisia. Haikea ja kaunis loppu oli mielestäni onnistunut ja tuntui tarinaan sopivalta, vaikka olinkin siitä surullinen.

Ajatukseni populaarikulttuurin luomasta Frankensteinin hirviöstä muuttui kirjan luettuani paljon haikeammaksi ja syvällisemmäksi. Mielenkiintoista tarinassa oli myös se, ettei kirjan hirviötä koskaan kutsuttu kirjassa Frankensteinin hirviöksi. Nimitys on tainnut siis syntyä myöhemmin ja ehkä juuri populaarikulttuuriin lainauksien myötä.

Oletko lukenut Frankensteinin?
Oliko Frankensteinin hirviö sinullekin tuttu vain populaarikulttuurista vai tiesitkö jotain sen tarinasta entuudestaan?