Puoli vuotta bloggaamista

Bloggaamisen maailma oli kiehtonut minua jo jonkin aikaa: mitä voin tarjota sen kautta muille ja mitä siitä voin itse saada. Nyt olen ollut osa tätä maailmaa noin puolisen vuotta. Mitä ajatuksia se on minussa herättänyt?

Ihanat ja kamalat pienet virheet

Aloitin bloggaamisen pitkän harkinnan jälkeen. Ajatus aloittamisesta tuntui silloin jännittävältä ja epävarmalta, ja pohdin usein, onko bloggaamisen aloittaminen liian myöhäistä tai kannattaako valita Bloggeria. Nyt olen tyytyväinen, että uskalsin lähteä tätä kokeilemaan. En edelleenkään ole ihan varma, miten kaiken pitäisi tai kuuluisi toimia, ja välillä huomaan vasta paljon myöhemmin tekemiäni pieniä virheitä.

Tekemiäni virheitä ovat muun muassa asetusten ongelmat, toisten blogeihin kommentoiminen ja jopa omista otsikoistani löytämäni kirjoitusvirheet. Tekstini eivät kuulemma päivity kaikille lukijoilleni, mutta useiden yritysten jälkeen en edelleenkään ole löytänyt siihen ratkaisua. Varsinkaan, kun huomaan joillekin teille tekstini päivittyvän normaalisti. Asetuksiin liittyvää ihmettelyä ja oivalluksia ”ai tämä pitäisikin tehdä tällä tavalla” riittää. Niitä en lähde kaikkia tässä nyt erittelemään.

Hauska oli myös huomata kirjoittaessani jonkun toisen blogiin kommenttia, että jotkut teistä haluavat lukea kommentin ennen sen julkaisua. Siinä ei ole mielestäni mitään vikaan. En vain ensin ymmärtänyt, että niinkin voi tehdä. Kirjoitettua kommenttini luulin siis kommenttini hävinneen kuin tuhka tuuleen. Miksei se tullut tähän? Missä vika? Kerran jopa erehdyin kirjoittamaan kommenttini kahteen kertaan kutakuinkin täysin samoilla sanoilla. Nolotti, kun viimein tajusin, mistä oli kyse.

Onneksi kyseessä oli kuitenkin aika pieni asia. Mutta jännä huomata, miten ne pienetkin asiat voivat tuntua sillä hetkellä isoilta, kun kyse on ”julkisesta” mokasta. Nyt ajatus hieman huvittaa minua, ja osaan suhtautua siihen paljon rennommin. Niin kuin siihenkin, että blogipostaukseni otsikossa oli tosiaan kirjoitusvirhe monta viikkoa, ennen kuin huomasin sen. Tiedän lukihäiriöni vaikuttavan tähän, mutta silti olen yleensä ollut hyvin tarkka, että edes otsikko olisi virheetön.

Ymmärrän näiden mokien olevan tosiaan pieniä, mutta kun niitä kertyy useampia, varsinkin lyhyessä ajassa, se tuntui aluksi turhauttavalta. Mutta nyt olen tyytyväinen näistä kaikista tekemistäni virheistäni. Niin ihania kuin kamalia ne ovatkin. Ne ovat olleet tärkeä osa oppimistani ja virheet kuulemma opettavatkin parhaiten. Ja niiltä kun ei jatkossakaan voi välttyä.

Blogger ja Blogit.fi -sivusto

Bloggerin käyttö on ollut välillä haastavaa. Ohjelma ei oikein tahdo aina toimia, ja välillä tuntuu, että sillä on melkein kuin oma tahtonsa. Kun halusin esimerkiksi muuttaa kerran tekstini normaali tekstistä otsikoksi, Blogger totesi kylmästi: ”Ei onnistu. Ei tänään. Eikä muuten huomennakaan.” Välillä tämä turhauttaa minua suuresti, mutta ymmärrän kuitenkin pian, että kyseessä on kuitenkin melko pieni ”ongelma”.

Bloggerin toimintaan, sen pienistä haasteista huolimatta, olen ollut kuitenkin tyytyväinen. Yksinkertainen toimintamalli on edelleen minulle mieleinen, ja sitä on helppo muokata ja muutella tarpeiden mukaan. Pidän myös bloggerin lukulistasta, jonka kautta pystyn mukavasti seuraamaan haluamani blogeja. Unohtamatta tietenkään blogit.fi -sivustoa.

Blogin saaminen blogit.fi -sivustolle oli jännittävää. Luulin odotuksen kestävän pidempään, mutta blogini lisättiin sivulle jo muistaakseni seuraavana päivänä. Muistan, miten hermostunut olin siitä, että joku voisi löytää blogini ja jopa lukea sitä. Ja kuinka kauan ihmettelin sitä, miten sen ”seuraa blogia blogit.fi” -pikkukuvan linkkeineen sai omaan blogiinsa laitettua. Ja miten unohdin pitkäksi aikaa laittaa siitä sen ilmoituksen sivustolle, että linkki tosiaan löytyy blogistani.

Sisään bloggaamisen maailmaan

Olen nauttinut blogini pitämisestä. Pidän kirjoittamisesta ja siitä, että voin itse vaikuttaa siihen, mistä kirjoitan. On ollut erittäin mielenkiintoista ottaa selvää juurikin niistä asioista, joista olen ollut kiinnostunut ja jakaa siitä teille lukijoille. Toivottavasti olette pitäneet niitä myös kiinnostavina.

En voi silti kieltää, ettenkö tuntisi itseäni edelleen välillä epävarmaksi. Onko kirjoitukseni tarpeeksi kiinnostavia? Kirjoitanko tarpeeksi hyvin? En haluaisi kiinnittää huomiota postauksieni lukijamääriin, mutta niiltä ei voi Bloggerissa ainakaan kovin helposti välttyä. Yritän aina muistuttaa itselleni, ettei suosio ole tärkeintä. Tärkeämpää on kirjoittamisesta nauttiminen. Ja tietysti myös muiden blogien lukeminen.

Bloggaamisen kautta tunnen päässeeni johonkin maailmaan, jossa en ennen ole ollut. Kirjallisuus on suuri ala, josta riittää kirjoitettavaa ja ennen kaikkea luettavaa. Välillä kuitenkin huolestun, jaksanko kirjoittaa blogiani edelleen säännöllisesti. Alkuinnostuksen jälkeen olen nimittäin huomannut, ettei aikaani riitäkään blogin ylläpitämiseen niin paljon, kuin olin alun perin kuvitellut.

Olen kuitenkin halunnut pyrkiä säännölliseen julkaisutahtiin. Se luo omanlaisensa rutiinin, joka ei tunnu kuitenkaan pakotetulta. Se tuntuu mukavalta rutiinilta, johon haluaakin palata, vaikka välillä siitä pitäisi hieman taukoa. Haluan ajatella, että bloggaamisen maailmaan vihdoin päästyäni, en tule täältä vielä pitkään aikaan lähtemään.

Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?

Muistatko vielä, mitä ajatuksia sinulla oli bloggaamisesta ensimmäisen puolen vuoden aikana?