Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts&Söderström, 2011) yhdistää hienosti fantasiakerronnan vintage-valokuviin, jotka luovat tarinaan jännittävän ja omanlaisensa tunnelman. Mielikuvitus pääsee vanhanaikaisten mustavalkovalokuvien kautta eri tavalla valloilleen, ja kirjan ulkonäköön on panostettu koristeellisuudella luoden siitä jopa hieman vintagen näköisen itsekin.

Mystinen saari, jossa salaisuudet paljastuvat

15-vuotias Jakob on lapsesta asti ihaillut suuresti isoisäänsä Abrahamia, joka mielellään kertoo hänelle satuja hurjasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Saduissa isoisä pakenee kammottavia hirviöitä ja päätyy mystiselle saarelle Walesiin. Saarella hän on tapaa Neiti Peregrinen ja päätyy osaksi hänen orpokotiaan, joka on tarkoitettu ainoastaan eriskummallisille lapsille. Orpokodin lapsilla on mitä merkillisimpiä kykyjä, ja isoisältä löytyy jopa muutama valokuva todisteeksi näistä. Lähdettyään orpokodista isoisä osallistui sotaan natseja vastaan ja jatkoi kertomustaan kohtaamistaan hirviöistä.

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Lapsena Jakob uskoo kaiken isoisänsä saduista, ja pitää häntä sankarinaan. Kasvaessaan vanhemmaksi hän alkaa kuitenkin ymmärtää, etteivät nämä hullut tarinat voi pitää paikkaansa. Jakob tuntee tulleensa huijatuksi. Isoisä on täytynyt vain olla traumatisoitunut sodasta ja siitä, että joutui jättämään kotimaansa ja perheensä niin nuorena. Mutta sisimmissään Jakob tuntee silti kaihoa näitä tarinoita kohtaan. Olivathan ne niin suuri osa hänen lapsuuttaan.

”Vieläkin huijatumpi oloni oli, kun tajusin, etteivät Portmanin papan parhaat tarinat voineet mitenkään olla totta. Hurjimmat jutut kertoivat aina hänen lapsuudestaan: kuinka hän oli syntynyt Puolassa mutta joutunut 12-vuotiaana Walesissa sijaitsevaan orpokotiin. Kun kysyin, miksei hän voinut asua vanhempiensa kanssa, hän vastasi aina samalla tavalla: koska hirviöt olivat hänen kannoillaan. Puolassa niitä suorastaan vilisi, hän sanoi.

”Minkälaiset hirviöt?” minä kysyin aina, silmät selällään. Siitä tuli eräänlainen leikki. ”Kauheat, köyryselkäiset, mustasilmäiset hirviöt, joiden nahka mätäni niiden päällä”, isoisä vastasi aina. ”Ne liikkuvat näin!” Sitten hän laahusti minua kohti kuin mikäkin vanha elokuvahirviö, ja minä juoksin kikattaen pakoon.”

- Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

 

Isoisän kuoltua merkillisissä olosuhteissa avautuvat Jakobin silmät kuitenkin jollekin uudelle ja uskomattomalle. Mitä jos Portmanin papan sadut pitivät sittenkin paikkansa? Siitä Jakobin täytyy ottaa selvää. Matka mystiselle saarelle saa hänet toivomaan synkkienkin salaisuuksien paljastumista. Mutta onko matka saarelle sittenkin turha? Vai saako Jakob selville enemmän kuin olisi ehkä alun perin uskaltanut edes toivoa?

Oikeita vintage-valokuvia

Kirjasta merkittävän tuntui tekevän nämä oikeat vintage-valokuvat, jotka tukivat tarinan jännittävää kerrontaa ja loivat siihen omanlaisensa säväyksensä. Osa kuvista on jopa hieman hämmentäviä, mutta sopivat hyvin tarinan nimenomaiseen eriskummallisuuteen. Kuvien mustavalkoisuus tuntui vievän tarinaa mystisempään ja jopa goottimaisempaan suuntaan. Ja se on varmasti ollut niiden tarkoituskin.

Keräilijöiden vintage-kuvia, joita hyödynnettiin kirjan tarinassa.

Valokuvia oli mielestäni käytetty maltillisesti. En voinut kuitenkaan välttyä muutaman kerran ajatukselta, olivatko ne kaikki aivan tarpeellisia. Välillä tuntui, että tarinaan oli lisätty joitakin pieniä kohtauksia vain näitä kuvia ajatellen, ja osa niistä tuntui ehkä hieman irrallisilta tai väkisin keksityiltä. Ymmärrän, että valokuvia on haluttu käyttää mahdollisimman sujuvasti tarinaan nähden, ja siinä tarina mielestäni onnistuikin hyvin näitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kirjailija itse vintage-valokuvien harrastaja

Kirjan lopussa kerrotaan useammankin keräilijän osallistuneen valokuvien lainaamiseen kirjaa varten. Ymmärsin, että kirjailija on itsekin alan harrastaja, ja sitä kautta päässyt osalliseksi näihin eriskummallisiin kokoelmiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkia kuvia vielä jäi näyttämättä. Minun on vaikea uskoa niiden kaikkien päätyneen kirjaan asti.

Ja ehkä sen pääsenkin vielä näkemään. Kirjan kirjoittaja yhdysvaltalainen Ransom Riggs (s.1979) on kirjoittanut kirjalle peräti kaksi jatko-osaa: Kolkko kaupunki: Toinen romaani neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista (2016) sekä vielä ilmeisesti suomentamaton Library of Souls: The Third Novel of Miss Peregrine’s Children (eng. 2015). Huh, ei voi ainakaan sanoa, että kirjojen nimet olisivat liian lyhyitä.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli Riggsin esikoisromaani, josta tehtiin melko nopeasti sen ilmestymisen jälkeen saman niminen elokuva Tim Burtonin ohjaamana (2013). Elokuvaa en ole vielä katsonut, mutta tulen luultavasti sen jossain kohtaa katsomaan. Burton on varmastikin osannut luoda tarinasta vielä mystisemmän ja omalla tavallaan eriskummallisen, niin kuin monet muutkin hänen elokuvistaan ovat. Olisi hauska myös nähdä, onko näitä vintage-valokuvia otettu jollain tavalla mukaan elokuvaan.

Pidätkö näistä vintage-valokuvista?

Tiedätkö muita kirjoja, joissa vanhoista valokuvista on luotu uusia tarinoita?