Tärkeä paikka elämässäni: Kirjasto

Vietän mielelläni paljon aikaa kirjastossa. Pidän niiden loputtomista hyllyistä täynnä mielenkiintoisia ja erilaisia kirjoja. Sohvasta, jossa voin niitä ihmetellä ja erilaisista työskentelypisteistä, joihin voin läppärini kanssa mennä kirjoittamaan tätäkin blogipostausta. Kirjastossa tunnen itseni rauhalliseksi ja tuntuu kuin kaikki oman elämän sen hetkiset murheet väistyisivät hetkeksi.

Maailmanlopun viimeinen paikka

Muistaakseni kun Walking Dead -sarja oli vasta tullut, mietin mitä tapahtuisi, jos ihmiset muuttuisivat oikeasti zombeiksi ja valtaisivat maan. Joutuisimme sarjan kaltaiseen maailmanlopun raatelemaan tunnelmaan, taistelemaan oikeasti selviytymisen puolesta. Mietin, mitä voisin edes tehdä siinä tilanteessa?

En jäänyt kovin syvällisesti pohtimaan erilaisia selviytymisstrategioita, vaan mietin asiaa hieman vapaammin. Minne menisin, jos saisin valita loppuiäkseni vain yhden paikan? Mietin mielessäni melko nopeasti kirjastoa. Ei ehkä selviytymisen kannalta paras mahdollinen paikka, mutta viihtyvyyden kannalta sitäkin merkittävämpi. Nyt minulla olisi aikaa lukea niin paljon kuin vain ehtisin ennen maailman lopullista luhistumista.

Salon pääkirjaston viihtyisä työpiste.

Ajatus on tietysti hieman huvittava, mutta se sai minut pohtimaan enemmän omaa ajankäyttöäni. Jos lukeminen ja tiedon hankkiminen ovat minulle niin tärkeitä, voisinko yrittää saada enemmän luetuksi ihan vain tässä normaalissa elämässä. Ilman maailmanlopun uhoa. Mitä jos kiinnittäisin huomiota siihen, mihin käytän aikaani illasta, ja korvaisin sen hyvällä romaanilla tai mielenkiintoisella tietokirjalla.

Kirjastot ympärilläni

Tavallisesti vietän aikaani Salon pääkirjastossa. Tämä on tarpeeksi iso ja kattava kirjasto, ainakin minulle. Kirjojen lisäksi täällä on pieni taidenäyttelytila, jossa vaihtuu näyttely noin kuukausittain. Niitä on mukava käydä katsomassa ennen kuin uppoudun kirjoihin ja kirjoittamisen maailmaan.

Kirjaston rauhallisessa tunnelmassa saan monesti kirjoitettua hyvin. Vaimea hälinä ei haittaa minua, ja tuskin koskaan kirjaston työpisteet olisivat kaikki varattuja, joten tilaakin riittää hyvin. Vaikka pidän myös kotona kirjoittamisesta, välillä minusta tuntuu, että kaipaan juurikin vaihtelua. Kahvilat sen sijaan tuntuvat liian kiireisiltä ja meluisilta ympäristöiltä. Tai sitten en ole vain löytänyt vielä sopivan rauhallista sellaista. En voin kuitenkaan kieltää, ettenkö arvostaisi kirjaston ilmaisuutta ja sitä, että kirjojen lainaaminen ylipäätään on Suomessa edelleen ilmaista.

Suomusjärven kirjaston "yläkerta" lasten- ja nuortenkirjoille.

Kävin hiljattain myös Salon sivukirjastossa Suomusjärvellä. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä, mutta siellä oli haluamani kirja, jota jostain syystä ei Salon pääkirjastosta löytynyt. Kirjasto oli mukavan pieni ja tunnelma jotenkin mukavan kotoisa. Pidin erityisesti ratkaisusta, jossa lasten- ja nuortenosasto oli viety omaan rauhaansa pieneen ”yläkertaan”.

Lukudiplomi

Onko muualla kirjastoissa myös lukudiplomia? Vai onko tämä vain Varsinais-Suomen kirjastoissa?

Lukudiplomissa on esitelty eri aihealueittain kirjoja, joita ehdotetaan luettavaksi. Kirjoista ei tosin ole mainittu kuin nimi ja kirjan kirjoittaja. Jokaiseen kategoriaan, joita on muun muassa Rakkautta ja perhesuhteita, Nyrjähtäneitä tarinoita ja Vierailla mailla, on muutaman kirjan lisäksi liitetty elokuva tai musiikkikappale, mikä oli mielenkiintoista. Saman aiheen ääreen pääsee jopa kolmella eri tavalla.

Lukudiplomiin kuuluvia kirjoja esillä Salon pääkirjastossa.

Koska lukudiplomi-vihko on pieni eikä varmasti aika tai tila riitä kaikkien kirjojen esittelyyn, tuntui kirjoihin tarttuminen minusta ehkä hieman hankalalta pelkän nimen perusteella. Pidin listoja silti kiinnostavana, ja tutkailen niitä silloin tällöin. Ehkä nappaan siitä jonkun, jos en keksi sillä kertaa muuta lukemista.

Varsinaista lukudiplomia en ole niinkään innostunut ”suorittamaan”. Lukudiplomin saa siis niin, että luet kymmenen kirjaa eri kategorioista. Oman nimesi voit kirjoittaa vihkon taakse ja näin diplomi on suoritettu. Ajatus on minusta ehkä vähän hassu, mutta sillä on kieltämättä puolensa. Jos se innostaa ketä tahansa lukemaan enemmän ja kokeilemaan rohkeasti jotain uutta, silloin se on onnistunut tehtävässään.

Kirjastosta apua elämän alamäkeen

Joskus vain tuntuu siltä, että koko elämä menee vain alamäkeä. Joskus se menee alaspäin vauhdikkaasti, joskus se lipuu niin hitaasti alaspäin, ettei suuntaa edes kunnolla huomaa. Silloin huomaan, etten oikein jaksa keskittyä kunnolla kirjoittamiseen enkä myöskään lukemiseen. Kirja, vaikka se olisikin mielenkiintoinen, jää helposti kesken.

Mutta yksi paikka, jossa elämäni tuntuu lähtevän taas edes loivaan ylämäkeen, on juuri kirjasto. Jotenkin saan täällä tällä hetkellä kirjoittaessani niin paljon innostusta ja inspiraatiota, eikä elämän alamäet tunnu enää isoilta tai jyrkiltä. Täällä voi innostua kirjoista ja lukemisesta jotenkin aivan eri tavalla kuin missään muualla. Ja myös kirjoittamisesta.

Ehkä juuri siksi kirjastot ovat minulle niin tärkeitä paikkoja. Jopa pakopaikkoja omasta elämästä. Ei ehkä kuitenkaan niin hyviä pakopaikkoja, että tänne kannattaisi maailmalopun tullessa majoittua. Mutta kirjasto on minulle myös paikka, jossa oma elämä näyttäytyy jotenkin erilaiselta. Ja johon on sitten mukava palata kirjastossa käynnin jälkeen.

Käytkö usein kirjastossa?

Oletko käynyt vierailemassa jossain muualla kirjastossa kuin siinä, jossa yleensä käyt?