En ole yksin, vaikka kirjoitan yksin
Aikaisemmassa postauksessani pohdin ajankäyttöä ja eritoten kirjoittamiseen jäävää aikaa. Sain tähän liittyvän hyvän kysymyksen lähipiiristäni: Eikö bloggaaminen sitten vie aikaa muulta kirjoittamiseltani?
Se oli hyvä kysymys. Muu kirjoittaminen tarkoittaa minulle lähinnä tarinoita, novelleja, runoja… luovaa ja vapaata seikkailua sekä synkkienkin tuntojen purkamista. Riittääkö minulla aikaa siihen sitten tarpeeksi?
Kirjoittamishaaveita ja -paineita
Totta kai on tilanteita, joissa haaveilen kirjoittavani enemmän. Haaveilen siitä, että minulla olisi romaani, ja vaikka toinenkin, vähintään yksi novellikokoelma ja peräti pari runokokoelmaakin. Nämä nojailisivat sitten mukavasti valmiina ja julkaistuina kappaleina kirjahyllyssäni toisiinsa. Mutta näiden kirjoittaminen ja valmiiksi saattaminen vaatii työtä, työtä ja kertakaikkisen vakavaa työtä. Ja tietysti myös sitä aikaa.
Bloggaaminen on taas minulle sitä ”kevyempää” kirjoittamista. En silti kirjoita mitä sattuu, ainakaan omasta mielestäni, vaan haluan näihinkin kirjoituksiin paneutua ja antaa niille arvoa. Edes jokin ajatus, joka vie hetken arjessa eteenpäin. Mutta onko tämäkin liikaa?
Ehkä eksyn joskus aiheeseen, oli se sitten kirja, kirjailija tai jokin tapahtuma, hieman liikaa. Pohdin ja mietin, miten toisin tästä jotain mielenkiintoista tai jopa merkittävää esille. Vaan onko sitä aina ja joka kerta? Vai otanko tästäkin turhia paineita, mikä muuten lukeutuu yhdeksi suosikkiharrastuksistani.
Erilaisuus auttaa jaksamaan
Bloggaamisessa ja luovassa kirjoittamisessa on silti eroavaisuutensa. Vaikka molemmissa esiintyy vakavakin puolensa, niihin suhtautuu silti eri tavoilla. Luova kirjoittaminen on minulle seikkailua, kun taas bloggaaminen enemmänkin tutkiskelua ja pohdintaa. Kirjoittamisesta lukeminen ja siitä kirjoittaminen tuntuu erilaiselta kuin se, kun kirjoittaa tekstiä itse. Toisen kirjan tarinaan voi uppoutua helpostikin, vaikka oma fantasiamaailma olisi parhaillaan työn alla.
Ehkä se onkin se syy, miksi kirjoitan näitä molempia. Vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Välillä jokaiselle tulee päiviä, kun kaikki ei tunnu aivan sujuvan. Mutta silti näiden tärkeiden asioiden äärelle haluaa aina palata. Kirjoitusten erilaisuus auttaa jaksamaan.
Novelleja ja runoja kirjoitan kyyhötellen yksin keittiönpöydän ääressä, viettäessäni fantasioissani sen ajan, minkä pystyn. Mutta blogin kautta minulle avautuu avaruus myös muiden ajatuksiin ja kokemuksiin. Voin kommentoida ja keskustella, olla osa sen omaa yhteisöä. En ole yksin, vaikka kirjoitan yksin. Ja siksi näille molemmille riittää aikaa.
Jos kirjoitat blogia, kirjoitatko sen lisäksi jotain muuta?
Kirjoittaminen on hengissäpitävää ja kuuluu tärkeänä osana päiviini mutta vain niinä hetkinä kun olen yksin elikkä kun toinen vielä vetelee unia tai menee päivätorkuille. Olen julkaissut kaksi runokokoelmaa mutta nykyisin kirjoitan novelleja. Ensimmäinen fantasiakertomus valmistui juuri (voisikohan sitä sanoa sci-fiksi, en tiedä). - Kiinnostava postaus sinulta!
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla, kirjoittamisella voi olla suuri vaikutus itse kullekin. Minäkin kirjoitan usein silloin, kun on mahdollisuus olla yksin. Silloin saa olla jotenkin vain omissa ajatuksissaan. Hienoa, että olet saanut tekstejäsi julkaistuksi ja lisääkin on tulossa! Kiitos, mukava kuulla että pidit.
PoistaTodella hyvä kysymys! Tätä sietää itse kenenkin pohtia. Minä en ainakaan nykyään saa aikaiseksi kirjoitettua muuta kuin häthätää blogia. Romaani (parikin) pyörii vain pään sisällä, mitään ei tule paperille. Runojakaan en saa - ainakaan valmiiksi asti. Yksi radikaali ratkaisu voisi olla jossain vaiheessa jättää blogi tauolle joksikin aikaa ja keskittyä kirjoittamaan muuta. Sinulta saa aina tosi hyviä ajatuksia, kiitos!
VastaaPoistaOma ajankäyttö tietysti eroaa eri tilanteissa ja mahdollisuuksissa, jolloin tekstiä syntyy sitä mukaan, mitä ehtii tai pystyy kirjoittamaan. Blogin "häthätään" kirjoittaminen voi olla sinulle tässä hetkessä se määrä, mikä on juuri sopiva. Mutta onneksi ajankäyttöään voi miettiä, pystyisikö jostain vaikka hieman nipistämään, jotta aikaa jäisi enemmän kirjoittamiselle.
PoistaBlogissa on tosiaan se hyvä puoli, että siitä voi pitää taukoa. Ehkä silloin jää aikaa ja niitä mahdollisuuksia sille muulle kirjoittamisessa, niin kuin itsekin ehdotit. Toivottavasti tekstiä lähtee syntymään! Ja kiitos, mukava kuulla.
Minusta kaikki kirjoittaminen kehittää kirjoitustaitoa, samoin lukeminen.
VastaaPoistaYhtä kirjoittaessa voi myös saada ideoita toiseen.
Mutta viekö bloggaaminen ajan muulta - hyvä kysymys! Kyllä tähän voi upota niin, ettei muuhun jää enää aikaa eikä energiaa.
Muutama kirja-aihe on pyörinyt mielessäni, mutta on jäänyt vain aietasolle.
Ensimmäinen mitä ajattelin oli päivänavauskirja peruskouluille. Toinen heti eläkkelle jäätyä oli koulumuistelmat. Olisinko tehnyt jomman kumman, ellen olisi viehättynyt blogikirjoittamisesta - ehkä, ehkä ei.
Nykyään mielessäni on pyörinyt muistelmantapainen, ei omasta elämästäni, vaan mieheni, hänen lapsuudestaan. Minulla olisi sille kuvittajakin. Kirja olisi omakustanne, perheelle jaettavaksi. Saa nähdä, saanko tarpeeksi intoa tähän.
Totta, toisesta kirjoituksesta voi saada ideaa toiseen, ja toisin päin! Blogi ei suinkaan ole huonoimmista ajanviettomahdollisuuksista, mutta liika on tietysti liikaa. Ja mikä sitten on kenellekin liikaa?
PoistaJoskus on hauska kuvitella, mitä elämässä olisikaan toisin, jos olisi päätynyt tekemään jotain tai jättänyt jotain toista taas tekemättä. Toisaalta sinulla voisi olla kaksi kirjaa, muttei blogia, mikä varmaan sinulle kauan blogia kirjoittaneena voisi olla jopa kummastuttava ajatus. Tuo muistelmakirja kuulostaa mielenkiintoiselta ajatukselta, ja sitä olisi jälkipolvienkin varmaan mukava lukea.