Homeroksesta Runebergin: katsaus antiikin kirjallisuuteen

Olen kiinnostunut kirjallisuuden lisäksi historiasta ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin kulttuurihistoria, ja tällä kertaa erityisesti kirjallisuuden historia. Pääsin seuraamaan kahta eri luentoa antiikin kirjallisuuden historiasta ja sen vaikutuksesta nykypäivään. Ensimmäisenä oli vuorossa kreikkalaisen kirjallisuuden historia (jonka tässä nyt esittelen) ja toisella kerralla keskityttiin roomalaisen kirjallisuuden historiaan (oma postaus tulossa myöhemmin).

Kreikkalaisen kirjallisuuden synty, kehitys ja jälkivaikutus

Olin kuuntelemassa Veli-Matti Rissasen (Turun yliopisto) luentoa 18.11.2025 Homeroksesta Runebergiin – kreikkalaisen kirjallisuuden synty, kehitys ja jälkivaikutus. Rissanen on aikaisemmin pitänyt luentoja Salon kansalaisopistolla antiikin historiaan liittyen, mutta niitä en ole ollut kuuntelemassa. Pääsisin kuulemma kuitenkin hyvin mukaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa paikalla.

Tässä alkuun pari nippelitietoa:

• Antiikin aikaan (tässä tapauksessa kaikista varhaisimmista kirjoituksista noin 500 jaa. saakka) ei ollut kokoavaa sanaa kirjallisuudelle, vaan siihen liittyvät sanat tarkoittivat esimerkiksi kirjoitusta ylipäätään tai vain aakkosia. Kirjallisuus sanana tulikin käyttöön keskiajalla, eli vasta paljon myöhemmin, vaikka kirjallisuutta oli paljonkin jo antiikin aikaan.
• Varhaisista kreikkalaisista kirjoituksista on säilynyt vain hyvin vähän, jos ollenkaan, varsinaisia alkuperäisteoksia. Onneksi ahkerasti kirjoja kopioineet tahot ovat saaneet nämä säilöttyä talteen. Vanhin kreikankielinen kirjoitus on ilmeisesti noin 1400-luvulta eaa., joka oli kiveen kirjoitettu luettelo, eikä siis vielä varsinaista kirjallisuutta.

Homeroksesta Runebergiin ja Lönnrotiin

Homeros oli aikansa merkkihenkilö ja tärkeä osa kreikkalaisen kirjallisuuden historiaa. On kuitenkin esitetty, ettei Homeros olisi ollut ainoastaan yksi henkilö, vaan useampi henkilö olisi ollut kirjoittamassa runoja hänen nimeensä. Homeroksen runoja kirjoitettiin joka tapauksessa ylös jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Homeroksen tunnetuin eepospari Ilias ja Odysseia (n. 800 – 600 eaa.) oli taidekieltä, joka oli tarkoitettu laulettavaksi. Sanojen painotuksissa oli tuohon aikaan myös suuri merkitys. Teokset sisälsivät myös paljon epiteettejä, jossa tiettyä henkilöä kuvailtiin aina samalla adjektiivilla (esimerkiksi päilyväsilmä Athene), sekä erilaisia sanontoja ja fraaseja.

Kreikkalaisessa kirjallisuudessa käytettiin heksametriä eli kuusimittaa, eli kirjoitettu teos noudatti tarkkaa rytmitystä ja sanojen painotusta. Näin sanat oli helpompi muistaa ja kertoa ne suullisesti eteenpäin, ennen kuin ne kirjoitettiin ylös. Tätä hyödynsivät paljon myöhemmin omissa kirjoituksissaan Runeberg teoksessaan Hirvenhiihtäjät (1832) ja Lönnrot kokoamassaan Kalevalassa (1. painos 1835).

Omnia mea mecum porto

”Kaiken omasi mukanasi kannat”

Tämä edellinen oli yksi suomennos runosta, jonka alkuperäistä kirjoittajaa en saanut ylös. Ajatus oli kuitenkin, että kaikki kantamuksesi eivät ole vain fyysisiä tavaroita, vaan runossa puhuttiin myös sielusta ja sen vaikutuksesta ihmisen elämään. Olet tavallaan vastuussa itse itsestäsi ja omista ”kantamuksistasi”, niin hyvissä kuin pahoissa, niin pienistä kuin isoista ja syvällisemmistäkin.

Klassisen ajan kirjallisuutta Kreikassa

Klassiselta ajalta (480 – 360 eaa.) on löytynyt maatalouskirjallisuutta, historiankirjoitusta, trategioita, komedioita ja filosofiaa. Maatalouskirjallisuudessa kerrottiin ohjeita taloudenpitoon ja hyväksi havaittuja käytäntöjä. Historiankirjoituksessa oli jo jonkinlaista kulttuurihistoriaa ja tarinoita, mutta myös poliittista historiaa on kirjoitettu ylös.

Trategiat, joita kirjoittivat muun muassa Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, ovat ajattomia teoksia, joita voisi hyvin lukea vielä nykypäivänäkin. Ilmeisesti niissä käsiteltävät tilanteet ja tunteet ovat helposti ymmärrettävissä vielä tänäkin päivänä.

Komedioita, joita kirjoitti muun muassa Aristofanes, lukiessaan tulisi sen sijaan muistaa ottaa huomioon, että ne ovat oman aikansa tuotoksia. Joitakin satiireja voi olla ehkä hankala ymmärtää, jos sen ajan historia, kulttuuri tai tavat eivät ole mitenkään ennestään tuttuja.

Homeroksesta Runebergiin -luento.

Filosofiaa ei saa toki unohtaa. En muista olleeni kouluaikoinani tästä kovinkaan kiinnostunut, mutta ehkä aihe puhuttelisi enemmän näin vanhempana. Platonilta on koottu useampia teoksia dialogeista, joista Rissasen mukaan voi opetella vaikkapa kohteliaita tapoja keskustella. Aristoteleen kirjoitukset sisälsivät lähinnä muistiinpanoja eri luennoilta, monesti eri aiheesta. Aristoteles ei ilmeisesti itse kirjoittamalla kirjoittanut ajatuksiaan näiksi teoksiksi, vaan nämä hänen muistiinpanonsa on koottu yhteen vasta paljon myöhemmin.

Mielenkiintoinen ja nopeatempoinen luento

Oli hauska myös nähdä papyruspalalle kirjoitettu kirje, jonka poika oli lähettänyt isälleen arviolta Hellenistiseen aikaan (338 eaa. – 31 jaa.). Kirjeessään opiskelemaan lähtenyt poika valitti isälleen, kuinka huonoa opetus oli ja kallistakin vielä sekä kuinka tyytymätön hän oli asuinpaikkaansa. Kirjeiden sisältö saattoi siis olla hyvinkin arkista, ja joku on saattanut tämänkaltaista valitusta kuulla jopa nykypäivänäkin.

Luento oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja melko nopeatempoinen. Ymmärrän kyllä, että asiaa oli paljon ja historia on itsessään jo laaja. Olinkin jostain syystä kuvitellut, että luennolla käytäisiin nopeasti läpi muitakin historian ajanjaksojen kirjallisuutta, mutta 1,5 tunnissa on hyvä tosin pysyä vain yhdessä aiheessa ja ajanjaksossa.

Silti tuntui, että maininnat jälkivaikutuksista nykypäivään jäivät melko lyhyiksi. Tässä blogipostauksessa mainitsin vain nuo kaksi suomalaista, mutta muutama muukin luennolla mainittiin. Ehkä antiikin kreikan kirjallisuudella ei olekaan niin suurta vaikutusta nykypäivään. Vai emmekö vain huomaa sitä?

Oletko kiinnostunut kirjallisuuden historiasta?

Tai historiasta ylipäätään?