Kesä vailla suunnitelmia?

Olen intoutunut suunnittelemaan. Miten paljonkin mietin asioita etukäteen, tarkistan ja otan selvää, lasken, punnitsen… Teen tätä jopa liiaksi asti. Kesä on jostain syystä, tai juurikin tästä syystä, poikkeus. En juurikaan aikatauluta sitä etukäteen.

Kesä, eikä mitään tekemistä?

Suunnittelemattomuudessa on se hyvä puoli, että voi nauttia enemmän hetkestä. Nauttia siitä tunteesta tai ajatuksesta, mikä milloinkin tulee mieleen, ja toimia sen mukaan. Eräs läheiseni on tässä omimmillaan, ja hänelle tuleekin usein yllättäviä ja mielenkiintoisia ideoita. Niitä sitten toteutamme tilanteen ja sään niin salliessa.

Tämäkin kaunis maisema tuli vastaan hieman vahingossa,
kun tutun lenkkireitin sijaan meninkin vähän matkaa toiseen suuntaan.

Toki kaikkia toiveita tai haaveita kesän suhteen ei tule toteutetuksi, jos niitä ei etukäteen suunnittele. Jotkin tapahtumat ovat vain tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Nämä ovatkin minulle hieman hankalampia. Välillä haluaisin olla melkein joka paikassa mukana ja välillä taas vain rauhallisesti kotona ja istuskella ulkona lukiessa kirjaa.

Olen pitkään pyrkinyt vähentämään stressiäni kesän suhteen, ja vain nauttia olemisesta. Puutarhatuolissa on mukava istuskella ja lueskella, syödä välillä jäätelöä ja nauttia kylmää juotavaa. Ja vain olla. Välillä minun täytyy ihan muistuttaa itselleni, ettei jatkuvasti tarvitse tehdä jotakin. Ja siinä on minulle haastetta.

Ilmainen paikallisliikenne

Salon kaupunki järjestää maksuttoman paikallisliikenteen peräti viiden viikon ajaksi juhannuksesta eteenpäin. Tämä on minusta mielettömän hyvä tapa mahdollistaa omaa kulkuaan maalta kaupunkiin. Olenkin tätä hyödyntänyt parina viime vuotena, ja tämä kesä tulee tuskin olemaan poikkeus. Minne menen, ja milloin, onkin vielä kysymysmerkki.

Salo ja siihen liitetyt kaikki pienet kunnat antavat mahdollisuuksia moneen. Linja-auto keskustaan ja sen jälkeen saakin sitten valita monesta eri suunnasta, minne haluaisi jatkaa. Onko jossain jokin mielenkiintoinen kesätapahtuma, kirpputori tai näyttely? Vai onko jokin paikka vielä sellainen, jossa en ole aikaisemmin käynyt? Mikäs siinä, kun aurinko paistaa, bussi kulkee ja maisemien lisäksi voi nauttia vaikka hyvästä kirjasta.

Kesäkuun alussa kalenterini näytti vielä näinkin tyhjältä.

Joskus sitä löytää jotain, mitä ei ajatellutkaan löytävänsä. Viimeksi tällaiseksi paikaksi osoittautui Teijon hautausmaa. Niin kauniissa paikassa puiden ympäröimässä piilossa, kun aurinko pääsee vain osittain kurkistamaan korkeiden kuusten lomasta. Niin harras ja historiallinen tunnelma vanhoine metalliristeineen ja hautakivineen. En ottanut paikasta juurikaan kuvia. En tiedä, onko se jostain syystä soveliasta. Mutta muistan hautausmaan vielä selkeästi mielessäni.

Kesä ja klassikoita

Huomaan aloittaneeni kesäkuun useammalla klassikolla. Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri tuli viimein luettua. Tällä hetkellä luen John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, joka minun on pitänyt jo myös kauan lukea. Tulin jopa katsoneeksi Schindlerin lista -elokuvan, jota olin jo vuosia suunnitellut tekeväni. Sadepäivän mahdollistama tämäkin.

Löysin ohimennen kirjastosta kirjan 50 parasta kirjaa. Muistaakseni teos oli vuodelta 2014. En tosin ehtinyt perehtyä siihen sen enempää, joten nappasin vain nopeasti kuvat sen listauksesta. Millä perusteella kirjat ovat sitten listaan valittu, mene ja tiedä. Vaikka listan parhaudesta en voikaan juuri mitään sanoa, muistutti se minua ainakin muutamien klassikoiden olemassaolosta. Kuten tuon Vanhus ja meri kirjan.

50 parasta kirjaa. Parhaista en osaa sanoa, mutta jotain kiinnostavia
kirjoja listasta kieltämättä löytyi.

Kesällä tykkään lukea kirjoja nimenomaan ulkona, niin kuin varmasti moni muukin. Siinä on jotain, kun tuuli pääsee puhaltamaan välillä kasvoille ja kärpänen jos toinenkin istahtavat sivuille. Lämpö ja hyvä juoni pitävät kuitenkin otteessaan. Välillä sitä jopa toivoisi, että tätä voisi jatkua ikuisesti. Tai edes muutaman päivän pidempään.

Kesä on mahdollisuuksien aikaa, halusi sitä suunnitella erikseen etukäteen tai ei. Voihan seuraavan kirjankin ottaa itselleen tutusta lukulistasta tai vain napata sattuman varassa jonkin kiinnostavan näköisen kirjaston hyllystä. Välillä käteen voi sattua tuttavallinen klassikko ja välillä jotain uutta ja yllättävää. Molemmissa on hyvät puolensa. Ja vain hyvät puolensa.

Aurinkoista ja lukemisen täyteistä kesää sinulle lukija!