Klassikkohaaste 23: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Sumuisia katuja 1800-luvun Lontoossa, salaperäinen ovi ja sen vastenmielisyyttä huokuva pienikokoinen asukas. Olin odottanut turhan pitkään kirjan Tohtori Jekyll ja herra Hyde (Otava, 2007) lukemista. Klassikkohaasteen 23 myötä siihen avautui loistava mahdollisuus.

Yllättävä alku vie mukanaan

Miten kerrassaan kiehtova ja mielenkiintoinen alku kirjassa oli! Olin jostain syystä kuvitellut, että tarinaa kertoisi nimenomaan tohtori Jekyll, tai edes herra Hyde, mutta näin ei suinkaan ollut. Herra Utterson on viileä ja niukkasanainen lakimies, joka kaikessa vakavuudessaan on kuitenkin auttavainen ja kirjankin mukaan rakastettava. Ja toki myös tohtori Jekyllin hyvä ystävä.

Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Tarina alkaa herra Uttersonin ja hänen toisen ystävänsä, herra Enfieldin, perinteeksi käyneestä sunnuntaikävelystä 1800-luvun Lontoon sumuisilla kaduilla. Sattumalta he törmäävät salaperäiseen oveen (Salaperäinen ovi oli muuten ensimmäisen suomennoksen nimi vuodelta 1911), joka johtaa autiolta vaikuttavaan yksioviseen taloon. Herra Enfield osaa kertoa kamalan sattumuksen tuohon oveen liittyen.

Kävikin kerran niin herra Enfieldin öisellä kävelyllä, että hän sattui näkemään pienen miehen ja nuoren tytön törmäävän toisiinsa kadun kulmassa. Suureksi yllätykseksi pahoittelujen sijaan mies talloi kylmästi tytön jalkoihinsa ja tyttö parkui kauhusta. Herra Enfield pinkoi miehen kiinni, ja muidenkin ihmettelijöiden saavuttua paikalle he saivat syyllisen pysäytettyä.

Syytösten satamisesta huolimatta tuo tytön tallonut mies vaikutti varsin rauhalliselta. Mies sanoi kuitenkin maksavansa tytön perheelle korvauksen, ja herra Enfield yhdessä muiden kanssa seurasi miestä hänen kotinsa ulkopuolelle. Juurikin tuon salaperäisen oven luokse.

Herra Enfieldin mielestä kerrassaan vastenmielinen mies meni sisään ja palasi hetken kuluttua. Osan korvauksesta hän maksoi rahana ja antoi vielä shekin kattamaan loput. Shekissä hämmästyttävää oli kuitenkin sen allekirjoitus, joka ei ollut miehen itsensä.

”Huomaan, että ajattelet samoin kuin minä”, herra Enfield sanoi. ”Niin, juttu on omituinen. Sillä tuo mies oli sitä laatua, ettei kukaan haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, todella kirottu mies. Mutta shekin kirjoittaja on itse säädyllisyys, kuuluisakin, ja (mikä tekee asian entistä pahemmaksi) eräs ystäväsi, joka on hyväntekijä, kuten on tapana sanoa. Kiristystä, otaksun. Kunniallinen mies, jonka on maksettava kohtuuttomasti jostakin nuoruutensa hairahduksista. Niinpä nimitänkin tuota yksiovista rakennusta Kiristystaloksi.” Hetken kuluttua hän lisäsi: ”Vaikka eihän sekään vielä suinkaan selitä kaikkea.” Sen sanottuaan hän vaipui mietteisiinsä.

- Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Herra Utterson ei saa enää kummallista miestä mielestään. Alkaa lähes pakkomielteeksi nouseva selvitystyö, joka vie kohti kauhistuttavia salaisuuksia. Ja miten tähän kaikkeen on osallisena hänen hyvä ystävänsä tohtori Jekyll?

”Sopivasti herra Uttersonin asunnon lähettyvillä olevan kirkon kellot löivät kuudesti, ja yhä vain hän pohti ongelmaansa. Tähän saakka se oli koskettanut vain hänen älyllistä puoltaan, mutta nyt se oli temmannut mukaansa tai pikemminkin kahlinnut myös hänen mielikuvituksensa. Hänen maatessaan unettomana yön ja verhotun huoneen pimeydessä liukui herra Enfieldin kertomus hänen sielunsa silmien ohi valaistuna kuvanauhana.”

- Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Hyvä ja paha meissä jokaisessa

Kirjan kantava teema on hyvän ja pahan taistelu. Suurien taistelutannerten sijaan kamppailu tapahtuu meissä jokaisessa, mielemme sisällä. Pahuus, joka tuo huonot puolemme esiin ja saa meidät tekemään kataliakin asioita. Välillä kiusausta ei voi vain vastustaa, vaikka tietäisimme tekomme vääriksi. Osa teoista on kuitenkin suurempia ja vakavampia kuin toiset. Mutta miten vaikeaa meidän on hyväksyä tämä toinen puoli itsestämme? Mitä jos tämän pahuuden pystyisi kokonaan irtaannuttamaan itsestään?

Kirja antaa paljon pohdittavaa tästä aiheesta. Tarinan myötä tunsin jopa ymmärtäväisyyttä, haikeutta ja sääliä henkilöhahmoja kohtaan. He yrittävät tarinassa parhaansa mukaan vastustaa houkutuksia, mutta inhimillisesti ajautuvat kuitenkin halujensa armoille. Kirjailija on onnistunut luomaan näinkin suuren aiheen niin lähelle ihmistä ja hänen valintojaan.

140 vuotta julkaisusta

Kirjan on kirjoittanut skotlantilainen Robert Louis Stevenson (1850-1894), joka on tunnettu romaaneistaan, runoistaan kuin matkakirjoistaankin. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu myös Aarresaari (1883). Alkuperäisen The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1886) hän kirjoitti 36-vuotiaana, mutta menehtyi vain kahdeksan vuotta tämän jälkeen. Kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi peräti 140 vuotta.

Minulle Tohtori Jekyll ja herra Hyde ei ollut ennestään juurikaan tuttu, vaikka olenkin törmännyt siihen liittyviin viittauksiin muissa yhteyksissä. Olen hyvin tyytyväinen saatuani korjatuksi tämän. Tarina oli kiehtova ja vei heti alusta asti mukanaan. Uteliaisuus kasvaa herra Uttersonin selvittäessä kummallisia tapahtumia, ja välillä huomasin käänteleväni sivuja taaksepäin varmistaakseni, miten tapahtumat olivatkaan edellisessä luvussa päättyneet. Tavallisesti tämä harmittaisi minua, mutta ehkä jännittävä tarinan myötä se oli helppo antaa anteeksi.

Historiallisuus vetää minua muutenkin puoleensa, ja nautin päässeeni hetkeksi 1800-luvun Lontoon kaduille. Monikerroksiset asunnot ja niitä kiertävät kujat. Henkilöiden arvostusta herättävät työt, ja heitä vartovat palvelijat. Tunnelmaan katoaa kaupunkia peittävän sumun lailla. Mietin jopa kirjan luettuani, milloin lukisin sen uudestaan.

Aikaisemmat Klassikkohaasteeni

22: Ruohometsän kansa