Onko some tarpeellinen blogille?

Tarvitseeko bloggaamisen lisäksi Facebookia, Instagramia tai Tiktokia? Jotain sosiaalista mediaa kun niin usein tunnutaan suositeltavan blogin lisäksi. Mutta onko some oikeasti hyödyllinen bloggaamisen kannalta? Entä somen tuomat haittapuolet?


Tuttu ja turvallinen Facebook

Käytin Facebookia nuoruudessani ahkerasti. Päivitin sinne turhia ajatuksenjuoksujani, lisäilin kuvia lähinnä itsestäni sekä kommentoin ja tykkäsin ystävieni päivityksistä. Lopulta päivitin Facebookiani enää vain harvakseltaan ja vähitellen lopetin sen käytön. Monesti mietin jopa koko profiilini poistamista. Mutta siellä se edelleen on. Viimeisin päivitys taitaa tosin olla jostain ehkä neljän vuoden takaa.

Facebookin aktiivisen käytön lopetettuani en ole juurikaan kaivannut sitä. En ole enää kiinnostunut jakamaan sinne tietojani omasta elämästäni tai kuvia itsestäni. Ajatus siitä tuntuu tällä hetkellä minusta hieman teennäiseltä ja jotenkin myös, no, itsekeskeiseltä. Ymmärrän kuitenkin, jos joku haluaa sitä käyttää. Onhan Facebookissa ja muissa someissa joitain hyötyjäkin.

Facebookin uudelleen aktivoiminen, tai blogille oman sivun luominen, on käynyt kieltämättä mielessäni. Facebookista muistan hyvin tapahtumat ja niihin ilmoittautumiset, kuinka helpolta se silloin tuntuikaan tehdä sitä kautta. Ja ilmeisesti kaikenlaiset ryhmät, tai ainakin osa niistä, ovat edelleen melko aktiivisia. Voisiko sieltä löytyä jotain kiinnostavaa? Tai jopa kirjallisuuteen liittyvää? Ehkä en ole tutkinut tätä puolta Facebookista tarpeeksi.


Instagram ja Tiktok, kauhistuttava ajatuskin?

Instagram ja Tiktok ovat minulle varsin tuntemattomia, mutta Instagram on minulle näistä kahdesta tutumpi. En ole kovin innokas ottamaan kuvia, joten Instagramin käyttö ei ehkä ole minua varten. Mutta olen ymmärtänyt kirjallisuuden, Bookstagramin ja Booktokin, olevan tällä hetkellä hyvinkin suosittuja. Kannattaisiko siis hypätä siihen mukaan? Vai tuleeko kohta jokin toinen uutuus, jonka perässä ihmiset kulkevat?


Kuvia kirjastosta vai itsestä kirjastossa?
Kuvia kirjastosta vai itsestä kirjastossa?
Täytyy myöntää, että itsestään kuvan laittaminen tuntuu jotenkin
kiusalliselta. Mutta ymmärrän heitä, jotka haluavat nähdä kirjoittajan kasvot.
Toivoin vain, ettei sillä olisi vaikutusta siihen, lukeeko itse kirjoitusta.


En osaa oikein kuvitella, mitä näihin someihin kuuluisi tai olisi edes hyvä julkaista. Ja ilmeisesti niihin olisi hyvä julkaista jotain usein, jopa monta kertaa viikossa, mikä ei saa minua lainkaan innostumaan asiasta. Mutta en voi kieltää, etteikö minua silti kiinnostaisi mahdollisuus tuottaa iloa tai herättää ajatuksia omilla päivityksilläni. Tai tuoda blogiini sitä kautta lisää lukijoita. Se sen tarkoitus varmaan onkin. Tuoda itseään enemmän esille. Miksi se tuntuu silti jotenkin luotaantyöntävältä? Mitä ihmiset ylipäätään odottavat bloggaajien julkaisevan somessa?

Ajatus omien videoiden tekemisestä saa minut melkein kauhistumaan, joten Tiktok ei tule olemaan ainakaan ensimmäinen some, jota uskaltaisin kokeilla. Ehkä sen aika voi tulla vielä joskus myöhemmin. Koskaan ei kuulemma pitäisi sanoa ei koskaan. Mutta sitä aikaa en jäisi ainakaan henkeäni pidätellen odottelemaan.


Somen haitat huolestuttavat

En voi olla miettimättä myös somen tuomia haittapuolia: koukuttavuutta, jatkuvaa ruudun tuijottamista sekä kuvien ja videoiden selaamista, mitkä eivät tuota iloa tai nautintoa. Somen ja kirjallisuuden koukuttavuutta käsittelin enemmän postauksessani Olemmeko koukussa?, jossa myös toin esille somen haittapuolia. Joskus nämä haittapuolet saavatkin minut huolestuneeksi ja välillä minusta tuntuu, etten haluaisi olla edes osa koko somea. Blogia tietenkään lukuun ottamatta, jos tämä someksi lasketaan. Mutta miksi haluaisin olla osa jotain, josta voi olla ihmisille jopa haittaa?

En voi silti kieltää, ettenkö välillä pelkäisi jääväni jostain ulkopuolelle. Olenko vain niin vanhanaikainen, että seison turhaan nykyaikaa vastaan? Onko erilaiset somealustat vain tänä päivänä niin arkisia ja tavanomaisia, että on jopa outoa olla ilman niitä?

Ehkä olen lähestynyt somea suhtautuen siihen liian negatiivisesti. Entä ne kaikki hyvät puolet? Yhteisöt, kommentit sekä uusien ja kiinnostavien kuvien ja videoiden katselu? Ehkä nämä asiat ovat sellaisia, joita ei osaa kunnolla edes hahmottaa, ennen kuin ne kokee itse käytännössä. Ja jos jotain haluaisi kokea käytännössä, sitä pitäisi uskaltaa kokeilla.


Rohkeasti vain kokeilemaan?

Olisi mukava kuulla teidän, niin bloggaajien kuin lukijoidenkin, kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta. Onko some blogin lisäksi välttämätön paha, jossa nykyaikana olisi hyvä olla kuitenkin mukana? Vai onko ajatukseni somesta vain aivan liian negatiivinen? Enkö näe kunnolla sen tuomia hyviä puolia?

Ehkä some ei ole pelkästään hyvä tai paha asia, niin kuin tästä blogipostauksesta saattaa sellaisen kuvan ehkä saada. Harva asia kun on edes niin mustavalkoinen. Ehkä somessa on omat monet puolensa, kuten useassa muussakin asiassa. Se, mikä toimii toiselle, ei toimikaan jollekin toiselle. Samoin on varmasti myös eri somealustojen suhteen. Ja se, mikä toimii itselle parhaiten, pitäisi selvittää juurikin kokeilemalla.

Vaikka kokeileminen voisi ollakin sen arvoista, en osaa kuvitella siihen kuitenkaan vielä ryhtyväni. En ainakaan ihan vielä. Mutta milloin sitten? Hyvä kysymys. Ajatus somesta saa minut monesti vain hämilleni ja niin turhautuneeksi, että välillä en halua edes miettiä koko asiaa. Ehkä silloin on hyvä ottaa asiaan hieman taukoa ja jopa etäisyyttä.

Ehkä kyse on samasta asiasta kuin bloggaamisen aloittamisen suhteenkin: koskaan ei tunne itseään valmiiksi, vaan täytyisi vain rohkeasti uskaltaa kokeilla. Ehkä joskus on vain mentävä kohti jotain uutta, vaikka se tuntuisikin epävarmalta ja vieraalta. Ja selvittää sillä tavalla omia ajatuksiaan sen suhteen. Ehkä some ei ole vielä minulle ajankohtainen. Mutta sen aika voi tulla vielä joskus myöhemmin.


Käytätkö jotain somea blogin lisäksi?

Tuntuuko sinusta tarpeelliselta, että jokaisella bloggaajalla on blogin lisäksi jokin some?

Kommentit

  1. Minulla on todella paljon samantapaisia ajatuksia, kuin sinulla. Minulla on sekä henkilökohtaiset että blogin FB-ja IG-tilit, Tik Tok on ihan kauhistus - otin sen kerran kokeeksi ja poistin vuorokauden kuluttua... Varsinkin blogin tilit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, julkaisen niillä mitään tooodella harvoin - ja julkaiseminen on väkinäistä. En julkaise erityisen ahkerasti omassakaan FB:ssa tai IG:ssa, mutta varsinkin Facebook-ryhmät ovat tärkeitä.
    Taidan nyt sinun kirjoituksesi inspiroimana poistaa kohtapuoliin blogin FB- ja IG-tilit. Eikö meidän (varsinkin kirja-)bloggaajien pitäisikin suosia näitä hitaampia someja/medioita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota väkinäisyyttä olen myös pohtinut. Varsinkin silloin, kun "pitäisi" julkaista usein. Voihan toki somea tehdä itse niin hitaasti kuin haluaa. Mutta onko se silloin oikeasti hyödyllistä blogin kannalta? Mukava kuitenkin kuulla, että pidät Facebook-ryhmiä tärkeinä. Onhan niissä varmasti hyvät puolensa. Hitaampaa mediaa mielelläni ainakin itse suosin.

      Poista
  2. Kirjoitin vuosia vain blogia ennen liittymistä instaan. Insta tuli sitä varten rinnalle, kun alkoi olla ajankäytöllisesti haastavaa kirjoittaa kovin usein niin paljon asioita blogiin kuin olisin halunnut. Aloin siis kirjoittaa niitä instan tarinoihin tallennuksella, eli nämä kaikki tuuttaukset löytyvät minulta yhä pilvestä ja kovalevyltä. Ihan viihdyttävää lukea niitä jälkikäteen, mitä kaikkea on tullut mölistyä.

    Mutta se iso mutta. Toki sitten insta vie kaikkeen muuhunkin paljon enemmän aikaa kuin ajattelisi. Siellä minulla vasta valkeni, että on olemassa selvä kirjagramkupla ja kirjoittavien ihmisten oma, runoilijoiden oma. Jotenkin tunnen tosi ulkopuoliseksi itseni näissä. Mutta instan kautta on myös tullut tavattua muutamia sellaisia ihmisiä, jotka olen ehkä tiennyt jotain kautta ennenkin, mutta vasta instassa viestittelyn jälkeen on tullut ystävystyttyä. Blogissa on uskolliset lukijat ja ns blogiystävät, mutta se perustuu juuri sille hitaalle ajatustenvaihdolle, mikä on yhtä arvokasta.

    Sanoisin, että jotkut rajat kannattaa olla. Jos kokee, ettei tiedä mitä muualla kertoisi tai kirjoittaisi, miksi turhaan mennä sinne? Itse olen julkaissut esim runoja ja muuta, mitä milloinkin. Myös miltei aina linkin blogitekstiin. Kerran kysyin asiaa, monelleko se on tärkeää. Muutama vastasi, ettei tietäisi ilman niitä linkkejä, että blogissa on asiaa. Mutta suurin osa lukee mielestäni yhä blogia ilman näitä yhteyksiä. Koska suurin osa blogeja lukevasta kansasta lukee nimenomaan blogeja. Monille instan käyttäjille blogiteksti on aina liikaa. Kirja-arvioihin iG-kenttä on minusta usein liian pieni. Mutta saatan pistää sinne aivan muita höpinöitä, toisin sanoen dadaa. Tämän takia kustantamot eivät juuri enää seuraa minua siellä, kun niille on valjennut, etten ole kaupallinen kirja-alusta. Naamakuvana minulla on alusta asti ollut Turun linnan oviaukko, enkä koe tarvetta sitä vaihtaa. Tänne kyllä pitäisi laittaa se :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla kokemuksistasi. Hyvä huomio, että ajankäytön kannalta joillekin some voi sopia paremmin, vaikka sanoitkin sen vievän enemmän aikaa kuin ensin ajattelisi. Ehkä tämä on myös yksi huoleni: yhtäkkiä huomaat, että olet tuijottanut puhelimen näyttöä paljon enemmän kuin olisit edes alun perin halunnut.

      Yllättävää kuulla, että instassa on omat kuplansa ja että voi kokea ulkopuolisuuden tunnetta. Tuntuu, että näitä someja mainostetaan juuri yhteisöllisyyden kautta. Mutta hienoa kuulla, että olet sitä kautta myös oikeasti ystävystynyt. Blogissa voi onneksi myös vaihtaa hyvin ajatuksia muiden kanssa, vaikka onhan se varmasti erilaista kuin instassa.

      Kiitos näistä neuvoista. Tuota olenkin miettinyt, löytävätkö ihmiset blogeja enää samalla tavalla, jos blogi ei ole instassa. Mutta hyvä kuulla, että sinun lukijoistasi suurin osa löytää. Olen myös mieltänyt tuon tekstimäärän rajoituksen olevan haasteellista. Omatkin kirjoitukset kun tuppaavat olevan pidempiä. Ymmärrän hyvin, jos ei halua laittaa omaa kuvaansa esille. Siihen tarkoitukseen Turun linnan oviaukko käy varmaan ihan yhtä hyvin :D

      Poista
  3. Bloggaaja ei mielestäni tarvitse muita alustoja, jos haluaa vain blogata ja käydä keskusteluja bloggaajien kesken.
    Minä menin faceenkin, kun moni siellä ollut siirtyi jo kyllästyneenä muualle, Instan videotarinoihin kait.
    Instaan menin uteliaisuuttani vähän aikaa sitten, kun oma poika sanoi, että pakkohan se on, jos "kaikki" karkaavat blogeista sinne, mutta huomaan etten jaksa/ehdi tehdä siellä muuta kuin laittaa linkkejä blogijuttuihini ja välillä todistella blogialustan paremmuutta heille, jotka koittavat siellä kirjoittaa pitkästi ja jatkavat kommenteissa.
    Kyllä eri alustoilla pitäisi kirjoittaa sinne sopivalla tavalla, kuten Esmeralda on tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla ajatuksistasi. En ajatellutkaan, että faceen jotkut olisivat jo kyllästyneet, vaikka onhan insta ja tiktok ilmeisesti enemmän "pinnalla".
      Tuota olen myös miettinyt, tulisiko itsellänikään laitettua instaan muuta kuin linkkejä blogipostauksiin. Mutta jännä kuulla, että tuo tilanpuute nousee sinunkin kommentissasi esille. Ilmeisesti tila siellä kirjoittaa on melko rajoitettua?
      Hyvä huomio, että alustalle olisi hyvä kirjoittaa sen mukaisesti, ja kiitos esimerkistä. Instaa ei taida tosin päästä vain kurkkaamaan, ellei itse ole siellä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita kommentti! Lukisin mielelläni ajatuksistasi.