Ensimmäinen ja viimeinen blogivuosi?

Ensimmäinen vuosi bloggaamista saa minut kiitolliseksi, mutta samalla haikeaksi. Jääkö tämä myös viimeiseksi vuodeksi?

Tutustumista kirjamaailmaan

Ensimmäinen vuosi bloggaillessa on mennyt täysin ihmetellessä ja kokeillessa. Muistan vieläkin tätä aloittaessa, miten paljon minulla oli epävarmuutta, huolta ja jopa pelkoa, miten kaikki tulee menemään. Osaanko, tai opinko tätä ollenkaan?

Pelkäämiltäni virheiltä en voinut välttyä, ja kerroin niistä tarkemmin Puoli vuotta bloggaamista -postauksessani. Nyt osaan suhtautua noihin ”virheisiin” onneksi jo paljon armollisemmin. Kirjoittaminen ylipäätään on prosessi, jossa ei koskaan voi tulla valmiiksi – kuten ei varmaan blogissakaan.

Blogini tarkoitus oli alun perin vain tutustua kirjallisuuden maailmaan. Kirjoitin niin kirjoista, kirjailijoista, kirjoittamisesta kuin erilaisista tapahtumistakin ihmetellen ja hämmästellen kaikkea ympärilläni. Postaukset olivat pitkiä, ja näin jälkeenpäin mietin, miten minulla riitti aikaa ja jaksamista kirjoittaa niin paljon.

Ensimmäinen ja viimeinen blogivuosi?

Huomasinkin jossain kohtaa väsyneeni. Kaikki lukemani alkoi muodostua päässäni mahdollisiksi postauksiksi. Jos jokin kirja ei jostain syystä ollutkaan niin kiinnostava, koin silti painetta kirjoittaa siitä. Onneksi jossain kohtaa ymmärsin, ettei minun tarvitse. Kaikesta lukemastaan ei olekaan aina pakko kirjoittaa, vaikka kirjallisuusaiheista blogia pitäisikin.

Pitkät kirjoitukset alkoivat ajan viemisen lisäksi tuoda myös painetta. Miten voin saada niin paljon asiaa milloin mistäkin aiheesta? Vaikkei määrä olekaan tärkeä, en halua silti luopua siitä, että jokaisessa postauksessa minulla on edes jokin ajatus.

En pysty käyttämään enää aikaani niin paljon kirjoittamiseen kuin haluaisin, joten jonkinlaisen muutoksen on tapahduttava.

Elämäni murrosvaihe

Elämäni tuntuu muutenkin olevan tällä hetkellä jonkinlaisessa murroksessa: uusi työ vie aikaa kirjoittamiselta ja muutto uuteen kotiin häämöttää edessä. Edessä on uusi seikkailu niin arjessani kuin myös kirjoittamisessani – tulen siirtymään blogimaailmasta uutiskirjeiden pariin Substackiin.

Mielentilani tätä kirjoittaessa oli samanlainen kuin ulkona näkyvä ilma: haikea.

Olen pohtinut tätä muutosta jo kesästä asti. Nyt vuoden merkkipaalun tultua blogissa täyteen, ajattelin olevan sopiva aika siirtyä kohti uutta ja jännittävää. Mikä siis muuttuu?

Ei itseasiassa juuri mikään. Vaikka alusta vaihtuukin, kirjoituksiani pystyy edelleen lukemaan blogit.fi -sivuston kautta. Muutos on siis lähinnä visuaalinen, ellet halua tilata uutiskirjettäni.

Joku voisi tosin todeta, että tähän loppuu myös bloggaaminen. En osaa itse sanoa. Substack kuitenkin yhdistää nämä kaksi asiaa – blogin ja uutiskirjeen – joten loppuuko tässä sitten varsinaisesti mikään? En tiedä, olenko jatkossa bloggaaja vai substackkaaja, vai mikä lienee. Mutta onko sillä edes väliä, kunhan kirjoittaminen jatkuu.

Muutokset eivät ole aina helppoja

Vaikka olenkin innoissani näistä muutoksista, ne eivät kuitenkaan tule olemaan helppoja. Tunnen nyt jo haikeutta pakatessani tavaroitani muuttolaatikoihin sekä selaillessani blogini vanhoja postauksia ja lukiessa niihin kirjoitettuja kommentteja.

Olen ennen kaikkea kiitollinen siitä, mitä olen saanut oppia ja kokea tätä blogia kirjoittaessani. Se on avannut minulle omanlaisensa maailman, jossa minulla on mahdollisuus lukea mielenkiintoisia postauksia, löytää jotain kiinnostavaa ja jakaa kommenteissa ajatuksia niin kirjoista kuin kirjoittamisestakin teidän kanssanne.

Kiitos sinulle lukija, kun olet ollut mukanani ensimmäisen vuoden aikana!

Toivottavasti olet viihtynyt ja tulet viihtymään jatkossakin. En edes tiedä, miksi olen haikea. Enhän minä ole täältä kuitenkaan mihinkään lähdössä. Vaikka alusta vaihtuisikin, kirjoittamista en tule lopettamaan.

Päivitän tällä hetkellä muutamia blogitekstejäni Substackin puolelle,

mutta ensimmäinen uutiskirje ilmestyy ke 7.10.2026 nimellä Tuulia Koramo.

Onko Substack sinulle tuttu?

Ei hätää jos ei ole, kerron siitä lisää seuraavassa postauksessani.